alusta lähdetään, alkuun tullaan

Olen halunnut satoja kertoja kirjoittaa, mutta nykypäivän kiireet eivät anna jaksamista siihen. Positiivisen negatiivista elämää, eikä siihen kuulu oikeastaan mitään uutta. Ruutineja ruutinien perään. Normaalien ihmisten arkihäslinkiä ja liiankin normaalia. Jokseenkin surullista.

En minä tahtoisikaan kirjoittaa vain huonoista asioista, tämä paikka on vain minulle ollut se henkireikä, mihin olen kaiken vaikean purkanut. Se paikka, jonka olemassa olon muistan aina. Paikka, jonne haluaisin kirjoittaa useammin, ihan oikeasti.

On vain jokseenkin turhauttavaa kertoa ja hehkuttaa, miten suht hyvin minulla menee. Koen sen liian vaikeaksi itselleni. Epäreilua muita kohtaan. Enkä kuitenkaan haluaisi poistaa mitään kirjoituksiani. Olen kehittynyt kirjoittajana näiden tekstien ansiosta. Olen oppinut itsestäni uusia ulottuvuuksia ja tehnyt vaikeita päätöksiä.

En ole henkisellä päällä. Olen pitkän ajan jo puuskuttanut eteenpäin. En hengähtänyt. Mutta se on monen mielestä vain hyvä; ei kerkiä ahdistamaan. Kukaan ei taida ymmärtää, että sitten kun tulee se paha paikka, se ahdistus tulee moninkertaisena. Se ei enää kysele, joko nyt, vaan se iskee täysillä. Haluaisin monesti itkeä, mutta en pysty itkemään. Se tuntuu haastavalta ja turhalta; ei sellaista kukaan tee turhaan.

Elämäni on viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut radikaalisti. Siihen on tullut sisältöä enemmän kuin osasin odottaa ja siitä on lähtenyt myös suuria sisältöjä pois. Johdanto ei enää kertonutkaan kaikkea tapahtuvaa. Olen pelännyt paljastavani, kuka olen. Olen siksi miettinyt, kuinka lähelle omaa elämääni haluan tämän tulevan.

En kuitenkaan halua poistaa historiaani. Se on tehnyt minusta tällaisen.

Ehkä mietin, ehkä kirjoitan. Ehkä jatkan näin. Ehkä jätän kaiken. Annan silti itselleni aikaa tämän kanssa. En halua, että kukaan kuitenkaan odottaa kirjoituksia. Kirjoitan, kun sellainen aika tulee. Kliseisesti päätän tämän tekstin...

Kaiken pahan jälkeen on aina hyvää.

miltä nyt tuntuu maistaa omaa lääkettään?

Aika juoksee. Elämä vilisee silmissä.

Millä muilla lauseilla voisin aloittaa? Kuori alkaa rakoilemaan. Välillä katson sivusta, mietin olenko ollenkaan. Tunnen en mitään ja koitan olla välittämättä. Se nyt vain kuuluu minuun. Minä ja minun oma tyhjyyteni. On opittava elämään sen kanssa. On myös opittava elämään.

Mitä on elämä? Millainen on elämä?

En koe tämän olevan elämää. Odotukseni ovat jotain muuta. Onko enää mitään muuta? On vain aika ja raha. Eivätkä nekään kohtaa. Eivät ne tule samaan risteykseen. Mutta on intohimo ja rakkaus. Ja sitä myöten on pakko yhdistää aika ja raha. Muuten mikään ei toteudu.

Joskus mietin, miksi ihminen ikinä on kehittynyt. Miksemme elä elämää eläiminä? Kuka tässä maailmassa on sanonut, että työ on kaiken perusta. Tee työtä... ja tee vähän lisää. Elämän pitäisi olla omaa aikaa. Omaa tekemistä ja harrastamista. Oravannahoista viis.

Pohdin.

Logiikka katoaa kun tätä maailman luomaa illuusiota alkaa miettimään tarkemmin. Herää erinnäisiä kysymyksiä lähinnä ihmisyydestä. Ja sitten palataan taas lähtöruutuun. Tajutaan, että eipä tässä silti muu auta kuin raataa. Käyttää aikansa johonkin mihin ei sitä todellakaan halua käyttävän. Kuinka turhaa. Turhauttavaa. Onnetonta.

---

Palaan kuitenkin takaisin omaan napaani. Vihaan sitä. On vaikea olla omalle itselleen niin ankara. Olisi helpompaa alistua, nyökytellä myöntymisen merkiksi, eikä kertoa omaa kantaansa. Se tuntuu aina olevan väärä. Olen jotenkin herkällä ololla. Liiankin mietteliäänä. Ja näiden ajatusten jakaminen tuntuu myös turhalta. Kirjoitan vaikeasti. Kirjoitan kierrellen.

Koska en tiedä omaa oloani. Olen, mutta en tiedä mitä olen. Haluaisin kirjoittaa omasta olostani, se oli tarkoitus, mutta ei se luonnistu. Ei tule mitään. On vain korkea muuri omiin tunteisiin. Tai sitten olen vain taas tyhjyydellä liikenteessä.

Se tyhjyys. Se outo epätodellinen olo. Vie huomion ja saa maailman sumenemaan kaukaisuuteen. Teen työtäni samalla, mutta en tajua mistään mitään. Pienen hetken jälkeen olen taas kartalla. Jäljelle jää vain liikaa kysymyksiä. En kai romahda? Ei saa itkeä.

Silmäkulmassa vilahtelee vähät väliä erilaisia hahmoja. Aamulla ajaessani autolla, kuulin outoa lasten ääntä. Miksi? Se ei voinut olla mahdollista. Säikähdin, enkä vieläkään voi käsittää tilannetta. Toisaalta, se voi olla mikä vain. Enemmän pelkään varjoja. Enemmän pelottaa kun luulee, että joku kävelee ohi, mutta ei kävele.

Ja sä olet satavarma, että näit vilaukselta ihmisen jalat.

Olen todella sekaisella ololla. En pysty muodostamaan järkevää tekstiä ja se saa minut vihaiseksi. En kirjoita yleensä näin. Miksi nyt kirjoitan? En ehkä ole siinä mielentilassa. Tai sitten olen vain oikeasti lukinnut itse itseni.

Kuka tietää.

kaatosadetta ja kirjaimia

Ei saa käyttäytyä väärin, kun ne katsoo

eikä koskaan saa alkaa itkemään.

---

Minulla ei ole enää aikaa. Ei ole elämää. On vain työ ja mahdottoman kipeä keho. Lihaksiin sattuu liikkua eikä juuri nyt huvittaisi mikään. Nukuin huonosti nuhan takia. En ihan oikeasti halua tällaista.

Menen ja tulen, menen uudestaan ja tulen. Seuraavana päivänä menen taas. Joka suuntaan. Yli kolme viikkoa pelkkää menoa. Milloin saan istahtaa? Olla hetken? Ehkä joskus. Rahaa tulee. Ja elämä menee. Onko tämä nyt sitten oikeasti se niin tavoiteltu arkielämä? Ei omaa aikaa. Ja jos on omaa aikaa, olet niin väsynyt ettet edes halua miettiä omia hyvän mielen kohteita.

Ihmiset katsovat vain kuinka heitän hienoa huumoriani, hymyäni ja jaksan jälleen kaiken. Kukaan ei tiedä mitä pinnan alla tapahtuu. Miten kuluttavaa ja rankkaa on olla kun ei voi näyttää mitään. Ei saa. Se on heikkoutta. Ja siihen ei ole varaa.

"Oot päässy liikkeelle ilman äitiä?" Kyllähän minä olen. Olen todellakin, mutta onko jokin ongelma jos äitini herää aamulla ja lähettää minut töihin? Tekeekö se minusta huonomman? Oudomman? En pysty katsomaan silmiin. En tervehdi henkilöä, joka tämän sanoi. En halua. Olen kaksikymmentä, minun pitäisi olla täysin aikuinen.

Kukaan työpaikalla ei tiedä taustoista. Eli on paha mennä tuomitsemaan. Eihän kukaan tiedä, mistä suosta olen noussut. Minkä muurin yli kiivennyt kun töihin lähdin. Ja olen siellä ollut. Ja pidän siitä myös.

Huomaan nyt entistä paremmin, kuinka mielialani heittävät kuperkeikkaa. Muutun oikeasti sekunnin murto-osassa. Enhän minä itse sille mitään mahda, että saatan yhtäkkiä olla kauhean vihainen. Toisella hetkellä taas nauran ja nautin. Olen silti miettinyt, että haluaisin jutella lääkkeistäni. Tahtoisin ne lopettaa. Vihaan niitä.

Mutta toisaalta, käykö sitten niin, että vihaisuus muuttuu totaaliseksi masennukseksi? Huomaatteko... olen täynnä kysymyksiä kysymyksien perään. Olen hukassa ja samalla oikealla polulla. Minulla on kaikkea ja silti ei yhtään mitään.

Tunnottomuus. Tyhjyys.

En edes pysty enää puhumaan kenellekään asioista. En edes keskustelupaikassa. Puhuimme vain enemmän arkipäiväisistä asioista. Pintaa syvemmälle en mene. Koen rikkovani jotakin. Työnnän kaiken pois itseltänikin. Milloin pintajännite rikkoutuu?

Harhailen monessa asiassa samaan aikaan ja tämä teksti on yhtä tanssimista kaatosateessa. Haluaisin kirjoittaa enemmän, mutta eihän minulla ole aikaa ja jos on aikaa, ei ole jaksamista.

---

Eikö niin, täytyy selviytyy, ei saa pysähtyy. Tää oli minun syy.
Kaikki muutkin kantaa taakkojaan,
nyt mun pitää vaan kuoreni kovettaa.

Kyllä mä tämän tiedän ja nääthän, miten reipas tänään oon.
Hymy huulilla työni mä teen.
Ja sinä täysin sokee oot,
sille miten uupunut oon.

niin pirun aikuinen

Huokaisen syvään.

Olen astunut monia askelmia ylöspäin, loppua ei niissä siltikään ole. Yksi askel ylös, kaksi rytinällä alas. Kyllä joku päivä tasapaino on tarpeeksi hyvä kolmen askeleen harppaukseen. Siihen tarvitaan väsymätön keho ja ennen kaikkea henkinen tasapaino. Kiikkulauta natisee kun se keinahtelee tuulessa.

Tasapainon horjumista. Itkua ja epätoivoa.

En tahdo mennä liian henkilökohtaiseen elämääni, mutta pakko minun on avartaa jotakin arkista elämääni. Olen ollut nyt viikon töissä. Omaan hyvän työasenteen ja pidän kyseisestä hommasta. Uskallan kysyä tuntemattomilta apua ja nauraa omille toilailuille. Olen hyvin normaali. Olen normaali, eikä kukaan näe päälle päin yhtään mitään.

Ne eivät näe itkuisia aamuja, epätoivoisia iltoja. Paitsi sinä yhtenä aamuna. Häpeän. Enkä ole päässyt siitä yli. Arvostelen itseäni koko ajan, enkä pääse eroon oudoista tunnetiloista. Nolostun jos saan tylyn vastauksen; olisihan minun pitänyt tietää. Vaikka ei olisikaan.

Sain huonoja uutisia viikko sitten tiistaina. Olen työntänyt asian vain pois, mutta tiedän, että kun se osuu jälleen kohdalle, romutun. Rikkoudun palasiksi lattialle ja kaikki on jälleen ihan sama. Kenenkään sanoilla ei ole merkitystä. Eihän kukaan ymmärrä kuinka se voi satuttaa niin paljon. Oli asia kuinka pakko tahansa.

Elämässä on pakko vain syntyä ja kuolla.

Saan paniikin omaisen tilan aikaan kun ahdistusraja ylittyy. Tärisen, puristan käsiäni yhteen tai puristan kädessäni olevaa esinettä. Kovaa. Joskus niin, että kynnen jäljet jäävät kämmeniin pitkäksi aikaa. Vihaan samaan aikaan kaikkea ja kaikkia, vaikka epätoivo on perimmäinen asia. Vai onko? Mikä se on? Kunpa tietäisin.

Hyppelehdin aiheista toisiin ja tuntuu tosi katkonaiselta kirjoittaa. Olen stressaantunut arkiasioista. Viime viikolla minua pelotti. Tällä viikolla minua lähinnä harmittaa. Kasaan liikaa asioita harteilleni enkä tahdo edes muistaa, etten kuitenkaan jaksa niin paljoa. Romahdanko jossakin vaiheessa vain yksinkertaisesti väsymyksestä, uupumuksesta?

Enhän minä voi. Olenhan aikuinen.
Aikuinen aikuisten joukossa, en ole prinsessa.
Enkä minä olekaan.
Mutta äitihän hoitaa paljon asioitani..

Niin. Tuon sain kuulla.
Miksi siis häpeän asioitani?
Koska olen niin pirun aikuinen.

Lupaan kasata asiat paremmin seuraavaan tekstiin.
Nyt tahdon vain saada tämän ulos.
Aloittaa jostakin purkamaan. Kirjoittaa, koska pidän siitä.

murskaaja

Olen viime päivinä ollut hyvinkin herkällä ololla liikenteessä. Itkuun purskahtaminen on ollut liiankin lähellä. Toisella hetkellä toista, toisella toista eikä siltikään mikään tunnu hyvältä. Toisaalta on hirveästi kaikkia hymyn tuovaa asiaa.

Mutta sitten on se yksi, joka murskaa kaiken.

Se yksi asia.

 Piiloudun sen tuomilta tunteilta ja heitän ajatukseni siitä nurkkaan. Kannan syyllisyyttä ja itseinhoa. Mietin, pohdin enkä päädy mihinkään ratkaisuun. Koska ratkaisu ei enää ole pelkästään minun käsissäni. Se tuo omanlaisen huonommuuden tunteen, vaikka järjellä ajatellen en vain voi asialle oikein mitään. Minun ei aina tarvitse olla se, joka päättää. Tai alistuu.

Silti pyöritän asiaa päässäni. Toiset ihmiset eivät varmasti jaksa enää edes kuunnella. Ne vähäiset pari ihmistä. Puhun samaa uudestaan ja uudestaan. Olen huutava kysymysmerkki. Ja sitten... kuin salama kirkkaalta taivaalta, kaikki on hyvin. Työnnän asian pois. Jatkan tekemisiäni.

Mutta murehdin. Poskellani vierähtää salainen kyynel.
En itke. En pidä siitä.

Elämässäni on kamalasti asioita hoidettavana. Asiat alkavat silti jotakuinkin loksahtamaan kohdilleen. Ja sitten kun ne loksahtavat, alkaa seuraavien asioiden pohtiminen ja järjestäminen.
Onko tämä se kuuluisa normaali arkielämä?
En oikein tiedä, pidänkö siitä. Mutta toisaalta olenkin vain kotonani. Tai niin kaikki luulevat. Oikeasti juoksen paikasta toiseen itku kurkussa, välillä raivoten, välillä iloisesti hymyillen.

Mietin, onko tässä tekstissä järjen häivääkään. Mutta tarviiko siinä sitten olla?

Ollako vaiko eikö olla?

minä saan hymyillä

Outoa sanoa,mutta mulle kuuluu hyvää. Kaikki ei kaatunutkaan. Seinät pysyivät pystyssä ja ovat pystyssä vieläkin. Olen iloinen ja valmis koittamaan omia jalkojani.

Välillä mietin, mitä olen mennyt tekemään ja saan outoja, kyseenalaistavia olotiloja. Tyhjyyttä. Joskus ne kestävät pidempään, joskus taas pystyn työntämään olon pois. Tai ainakin edemmäksi. Mietin todella kummallisia asioita normaalissa arjessa. Välillä herään mietteistäni ja tajuan, kuinka tyhmiä asioita käyn läpi.

Olen itkenyt, koska olen herkistynyt. Olen itkenyt iloisia kyyneleitä. Pitänyt kiinni siitä, mitä minulla nyt juuri on. Tämä päivä. Tämä hetki. Ei eilinen eikä huominen. Kieltämättä se on vaikeaa ja stressaan menojani jumalattoman paljon.

Mutta luettelen sen normaaliksi.
Olen stressaava ihmistyyppi.

Katkonaiset ajatukset eivät kulje,mutta halusin jotain kirjoittaa. Kirjoittaa siitä,että minusta tuntuu hyvältä. Ja samalla oudolta, jaksavalta, pelokkaalta, jännittyneeltä... Kokonaisuudessaan olen silti saanut toteutettua yhden suuren haaveeni.

Minä saan olla iloinen. Ja saan kertoa siitä myös muille.
Muistuttelen itseäni välillä ääneen.

draamakomediaa

Kuukausikin kerkesi vaihtumaan. Tuntuu, että olisin juuri eilen kirjoittanut edellisen tekstin. Aika on kulunut nopean hitaasti. Mitään ei ole tapahtunut. Huomenna tapahtuu ja siksi olenkin totaalisen jännittynyt. Ei väsytä tarpeeksi, että nukkuisin.

Pelottavaa. Huomenna saatan joko itkeä tai miettiä enemmän tulevaisuutta. En silti usko siihen, että minä tässä maailmassa enää mitään hyvää saisin. Viimeisimmätkin asiat ovat vain kaatuneet. Vieneet viimeisetkin tukipilarit mukanaan. Kadottaneet toivon yhtikäs mistään.

Olen tuijottanut peilikuvaani epätodellisena. Välillä mietin, kuka minä olen ja mitä tässä kehossa teen. Havahdun ja mietin, miksi mietin moisia ajatuksia. Mietin. Minä vain pohdin ja elän ja ajattelen. Elän omaa mieltäni. Seikkailen omassa maailmassani. Tämä on sellainen draamakomedia seikkailu.

Komedia niille,jotka eivät ymmärrä.

Rauhottelen itseäni. En ole lihonut. En ole. Olenpas. Muistele syömisiä. Vaaka ei ole kuulunut muutamaan päivään rutiineihini. Ehkäpä taas joku päivä. Ahdistaa. Minua niin kovasti ahdistaa tämä keho. Tämä mieli.

Tämä kaikki.

Minun elämäni,jota ei voi kutsua tarinaksi. Ei minusta romaania voisi kirjoittaa saatika en itse osaisi sellaista kasata. Olen vain yksi muiden joukossa, jos sitäkään. Eihän minulla ole edes joukkoa. Minulla on vain minä. Vaikken tahtoisi sitäkään.

Toisaalta tahtoisin huomenna nukkua kaiken ohi. Itkeä jo valmiiksi menetettyä elämää ja kertoa,ettei mistään oikeasti tullutkaan yhtään mitään. Ei minusta kasvanut kolmekymppistä,niinhän minä sanoin jo aikoja sitten.

Toisaalta.. draamakomedia ilman dramaattista loppua on pelkkä komedia.

asioita joita ei koskaan pitänyt kirjoittaa

Yksinäisyys on itkuisia iltoja. Se on surua ja asioiden miettimistä. Se on hiljaista ja pohjatonta. Yksinäisyys voi olla mukana, vaikket olisi yksin. Se istuu harteilla ja on varjo, joka seuraa. Joskus tajuaa, että yksinäisyys on ystävä. Se on tummanpuhuva ystävä.

Olen itsekäs. En kuuntele muita tai ajattele muita. Näin kuulen monesti. Tälläisen käsityksen ihmiset minulle luovat. Puhun itsestäni, itsestäni, itsestäni. Samalla itse sisäisesti haluan kuunnella ja auttaa, vaikka olen huono siinä. Todella huono.

Olen huonompi ja alempana muita. Olen vain sairas ja outo. Ruma ja luotaantyöntävä. Minuun ei haluta tutustua. Minua ei tahdota nähdä tai viettää aikaa kanssani. Minua ei pyydetä mihinkään mukaan tai kutsuta juhliin. Minulle ehkä moikataan, eikä aina sitäkään.

Itken ja kirjoitan. Kyyneleet valuvat toisensa perään. En ole koskaan ollut haluttu. Ala-asteella olin kiusattu. Olin aika yksinäinen jo silloin. Yksi hyvä kaveri. Muut juoksivat karkuun. Ne muutamat ihmiset puhuivat pahaa ja pitivät pilkkanaan. Jopa hiljaisin luokastamme sai olla rauhassa, koska minä.

Kai minusta on huokunut heikkous. Se herkkyys, jonka omaan suurena luonteenpiirteenäni, näkyi varmaan läpi. Olin helppo kohde. Minulle voitiin nauraa. Minun silmieni edessä pystyttiin kuiskimaan minusta.

Se synnytti varmasti omanlaisen kuoren. Suojaksi kaikelta mitä muut ihmiset sanoivat. Pelkään ihmisten arvostelevia katseita. Ahdistun kun minua katsotaan päästä varpaisiin. Tunnistan kun minusta puhutaan. Ylä-aste oli toisaalta helpompaa aikaa. Suuri alamäki alkoi yhdeksännellä luokalla.

Omaa tyhmyyttäni kadotin ystävän. Kadotin myös itseni silloin. Sen jälkeen mikään ei ole ollut normaalia. Minä vain tulin täyteen. Purskahdin itkuun ja kaikki vain poksahti. Muuri hajosi. Silloin muut näkivät sen huonon minä-kuvan. Kunnes kasvatin jälleen itseäni. Sain kuulla monenlaisia asioita siitä, millainen olen.

Korjasin asioita itsessäni. Ainakin yritin. Yritän nähtävästi edelleenkin. Nyt lääkärin papereissa on lause, missä sanotaan, että oireeni viittaavat hyvin pitkälti epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Tyhjyyden tunteeni ja muut oudot tuntemukset voisi luetella dissosiaatioiksi. Niin minulle sanottiin.

En varmaankaan koskaan ole kirjoittanut näin avartavasti. Enkä varmasti nyttenkään kirjoittanut kauhean selkeästi. Pelkään, että kirjoitan ohi suuni. Mutta samalla haluan tuoda ilmi, että tämä on minun näkemykseni. Miten minä tunnen ja ajattelen juuri nyt asioista. Uskon, että tulen kertomaan enemmänkin näistä, jos koen olevani edes himpun verran kiinnostavampi ihminen. Edes blogi-maailmassa.

Silti kannan koko ajan mukanani syyllisyyttä ja huonommuutta. Koen itsekkyyden tunteita ja pohdin ihmisyyttäni. Alennan itseäni, haukun itseäni. Olen täysin tyytymätön itseeni. Kadun tekemiäni asioita ja sanomisia. Mietin kuka olen, vaikka epäilen olevani.

Yksinäisyys, ota minut syliisi.

seilori

Ei... En ole kuollut ja kuopattu. Olen ollut mukamas niin kiireinen, etten ole vaivautunut kirjoittamaan. Oikeasti on ollut kiinnostuksen puute laitella sanoja loogiseen järjestykseen. Eikä ole ollut aihetta kirjoittaa. Jauhan tätä samaa tekstistä toiseen.

Mutta elämäni onkin mielettömän tylsää.

En ole oikeastaan kotona ollut. Viime torstaina tulin ja tarkoituksenani on pysyä täällä jonkin aikaa. Olo vain sanoo, että nyt pitää olla kotona. Toisaalta täällä olo on jokseenkin turvallisempi, en tiedä miksi. Silti on ikävä ja haluaisi herätä toisen vierestä aamulla.

Olenkin miettinyt, että en varmaankaan ole valmis kutsumaan sitä toista kämppää kodiksi. Oikeaksi kodiksi. Kotini on täällä missä tällä hetkellä oleilen. Täällä, missä äiti ja muut perheenjäsenet ovat. Enemmän tai vähemmän ovat. Toisaalta täällä on ahdistavaa. Missään ei ole hyvä.

Olen lapsi aikuisen iässä. Minusta ei ole astumaan siihen aikuisen ihmisen pyörteeseen. Jo nyt asiat painavat mieltäni niin, etten kykene elämään normaalisti. Olen stressaantunut, ärtynytkin jopa välillä. Toisaalta olen myös iloinen minä ja jaksan nauttia joistakin asioista. Tyhjyys on vain vienyt paljon.

Se on tappava olo. Lamaannuttava.

Tahtoisin itkeä, mutta itkua ei tule. Toisaalta olen monena iltana itkenyt vähän oloani. Toissa iltana otin opamoxin puoliksi tyhmyyttäni. Ei siitä kuole, mutta ehkei se ollut paras mahdollinen vaihtoehto. Sillä vain saa itsensä erilaiseen uneen. Sikeämpää unta.

Pyörittelen välillä mielessä tapoja kadota savuna ilmaan. Oikeastaan lääkkeet pyörii mielessä liiankin usein. Tämä tilanne on vain yksi kaaos, enkä löydä ulospääsyä. Neuvoksi sain, että täytyy vain hyväksyä tilanne. Hyväksyisitkö itse tilanteen missä sun ystävä on se asia mistä kiikastaa? Kyse on ponista, mutta se on ystävä. Siinä missä ihminenkin.

Olen jo monet kerrat aikonut luovuttaa. Sanoa, että ei tästä vaan tule mitään, tehköön mitä lystää. Kaataa kaikki mitä mietin tulevalle. Luopua siitä, mitä rakastan. Toisaalta olen miettinyt, että mihin olen ryhtymässä. Silti olen jokseenkin varmempi siitä, että osaisin elää paremmin jos asiat menisivät niin kuin halusin niiden menevän. Mutta elämä on epäreilua ja minulle jaettiin paskimmat kortit.

Tai sitten itse vedin pakasta huonon tuurin.

Pohdin monesti, miten kukaan ikinä ottaa näistä teksteistä selkoa. Tunnen olevani sekavin kirjoittaja ikinä. Kaikenlisäksi olen ollut epäaktiivinen ja saamaton. En jaksa miettiä uusia asioita vanhojen rinnalle. Töistä puhuminen nostattaa kyyneleet silmiin. Ne ristiriitaiset ajatukset heräävät ja sotkevat minut. Toisella hetkellä olen valmis hakemaan töitä. Ja toisella sekunnilla mieleeni tulee se, kuinka en kykene.

Toiset sanovat, että eikö poni motivoisi, eräät taas, ettei ehkä ole oleellista nyt lähteä töihin. Olen purjevene. Seilaan edestakaisin ja itken mereeni lisää vettä. Suolainen vesi päätyy välillä suuhuni ja toivoisin hukkuvani. Sitten taas äyskäröidään, koska muut ihmiset.

Hirmumyskyn tultua, purjevene on karilla.
Siitä ei ole enää seilaamaan.

erotuomarointia

Heinäkuu. Yli puolet vuodesta mennyt ja mitä olenkaan saanut aikaiseksi.. valmistunut. Siinäpä se sitten olikin. En ole saanut hoidettua asioitani, olen ennemminkin sotkenut ihmissuhteitani. Äitiin suhde on vain tiiviimpi. Tiedä, onko tämä yksipuolista, mutta eihän kukaan koskaan tajua omaa merkitystään muille ihmisille.

Itkeminen tuntuu jo niin turhalta. Sanat ei riitä, eikä missään tunnu olevan järjen häivääkään. Juuri kun luulit, että nyt asiat loksahtavat paikoilleen.. kaikki kaatuu niskaan. Sellaiseen ei tarvita kuin yksi lause. Oli se mikä hyvänsä, muurit kaatuvat joka tapauksessa.

Tulen epätoivoiseksi aina vain uudestaan ja uudestaan. Toisella hetkellä tahdon luovuttaa täysin, toisella taas taistella juuri siitä mitä haluan. Ensin itken ja sitten tajuan, ettei peli ole menetetty.

Kukaan ei ole viheltänyt pilliin.

Tyhjyyttä ja outoja olotiloja. Dissosiaatioita. Miksi? Mistä? Menen lukkoon. Nyökkäilen ja jotenkin katoan. Säikähdin. Pelästyin. Onko sellainen olo.. dissosiaatiota? Minulla? Saan tällä aikaan itselleni tyhjyyttä muistuttavan, painavan olon. Diagnooseissa ei lue epävakautta, mutta siitä hoitaja puhuu. Että tämä on yksi niistä oireista.

Äiti sanoo, että ehkä on parempikin, että papereissa ei lue epävakautta, vaikka siitä nyt on puhuttukin. Se sai miettimään, olenko vain papereita miettivä ihminen? Saanko ihmisissä aikaan ajatuksen; "se haluaa epävakaan persoonallisuushäiriön"? Pala nousee kurkkuuni. Ollaanko minuun niin pettyneitä? En ole normaali. Olen masentunut lusmu. Asun kotona ja äiti hoitaa suurimman osan asioistani.

Koska en pysty. Koska olen tällainen.

Lääkäriaika on huomenna ja olen jännittynyt. Saanko puhuttua niin, että saisin tulot itselleni? Mitä lääkäri puolestaan on mieltä työkyvystä ja mitä ylipäätänsä tehdään? Olen iso kysymysmerkki. Liikaa asioita, muttei kuitenkaan mitään.

Kadotan juttuni. Ei asioilla ole päätä tai häntää. Voisin loputtomiin puida samat asiat. Niihinhän ihmiset kyllästyy. Ei kukaan jaksa kuunnella ainaista valitusta. En minäkään.

Joten Minä, pyydän, valitettaisiinko vähemmän?

etenemättömyys

En ole jaksanut kirjoittaa. Enkä oikeastaan tälläkään hetkellä jaksaisi. Mun elämä on tyssänny totaalisesti, eikä mistään tuu mitään. Itken joka päivä, tuntuu poissaolevalta, tuntuu ulkopuoliselta. Tyhjyyttä ja jumalattomia tunnepuuskia.

Ei tälläistä jaksa.

Omat asiat eivät etene. Tämä on naurettavaa. Nukkuminen ei auta väsymykseen enää. Melkein toivoisin talon räjähtävän yön aikana, että voisi jättää tämän kauhean paskamyrskyn. Vaihdetaan elämä. Johonkin toiseen elämään tai muuhun vastaavaan.

En ole jutellut ihmisille, en ole kerinnyt kirjoittamaan sähköpostia saatika saanut lääkäriaikaa. Pahoittelen, että en ole jaksanutkaan miettiä. Omaa aikaa olisi mukava saada. Olisi ihan kivaa olla hetki kun ei oliskaan.

Jos elämä on tälläistä, niin en jaksa kauhean kauaa katsella.

Kai sitä järkevämpääkin olisi.

paperisakset

Ei selvyyttä. Ei suoraa tietä. Unohdin tämän olevan elämä, joka on hyvin mutkainen. Mutkainen alamäki. Mikä pyöräilijän unelma. Joku vain unohti asentaa jarrut ja polkimet. Ja pyörälle kasattiin oma tahto, ettei kuskille jäisi liikaa päätettävää.

Polkimet pois, ettei ylämäet olisi niin helppoja.

Uskalsin lähteä kyselemään asioita ihmisten ilmoille. Likaisilla hiuksilla ja väsyneillä silmillä kaikki kiinnittivät huomionsa minuun. Enkä edes saanut apua. Tai edes yhtikäs mitään. En tahdo nousta huomenna tähän samaan paskaan elämään. Olkoonkin se kuinka arvokas ja hieno jonkun mielestä.

Olen taakka ja rasittava aikuinen ihminen. Olen itkuherkkä ja vihainen olemukseltani. Tiuskin, vaikkei se ole tapaistani. Mutta ei tunteitaan saa näyttää liikaa. Ei itkeä saa, vaikka kuinka itkettäisi. Ei ole saanut koskaan. Siksi en muuriani kaada. En tahdo kuulla syyttäviä sanoja tai samoja lauseita toisensa perään.

Kliseiset lauseetkin tuntuvat todella turhilta.
Voisin huutaa niihinkin vain vastaan.

Odotan, että aika pysähtyisi ympärillä, eikä päivät etenisi eteenpäin. Ettei tarvitsisi herätä uuteen aamuun muka uskoen, että kaikki selviää. Olen jo yrittänyt uskoa, mutta en jaksa päivä toisensa perään pettyä kovemmin. Murentaa uskoa koko ihmiskuntaan.

Tahdon olla yksin ja itkeä. Tahdon puhua jollekin tämän asian, joka pystyisi sanomaan ammattitaidollaan jotakin tilanteeseeni. Mutta sanontojen mukaan, kaikkea mitä tahtoo ei aina saa.

Taidan siis koittaa nukahtaa itkien ja pohtien, miksi ikinä jaksan olla tässä maailmassa mukana. Mietin, kuinka suihkuun pitäisi mennä ja kenties matkustaa, mutta ei kiinnosta. En tahdo mennä ja esittää. En tahdo hymyillä ja purskahtaa oven suljettua itkuun.

Mutta päätäni voisin oveen hakata.
Leikkiä paperia ja saksia.

vihavaara

Olen niin väsynyt. Olen henkisesti niin loppu. Liikaa päätettäviä ja ratkaisemattomia asioita. Pettymyksiä ja itkua. Tämä viikko ei mennyt niin kuin piti, eikä varmasti mikään jatkukaan sen paremmin.

Toisaalta osittain olen saanut selvitettyä yhden tilanteen kunnolla, kun uskalsin avata suutani. Äidin pienellä avustuksella, mutta kuitenkin. Ja jos asia ratkeaa niin, että minä "voitan", olen onnellisempi kuin vähään aikaan.

Se tuo mukanaan vain sen, että pitäisi löytää työpaikka.

Ensin tulee järjetön tyhjyys. Sitten kamalasti kysymyksiä ja lopulta tajuat yksittäisiä seikkoja. Olenko valmis oikeasti tähän? Jaksanko käydä töissä, vaikka tekisinkin osa-aikatyötä? Kelpaanko mihinkään edes töihin, koska en ole täysin kunnossa? Löytyykö sellaista paikkaa, mikä ei ahdistaisi niin jumalattoman paljon?

Sitten jos pääsen jonnekin, mun elämästä tulee katoomaan se aika, että näkisin poikaystävääni. Jos työ on tyylillä ma-ti-pe, ei ole mitään mahdollisuutta käydä reilun sadan kilometrin päässä. Ja ihan kun 'käyminen' olisi jotenkin kaiken korvaavaa.

Tajuatteko? Olen loppu. Tälläinen tuskailu ja paska repii mut rikki. En jaksa miettiä. Ei voisi edes kiinnostaa enää koko paska.

Tämä koko järjestelmä elää on ihan järjetön. Kun ei saa elää. Kun sä käytät sun elämän vain johkin paskaduuniin. Ei käy. Turhaan kukaan tarjoo mulle kaupan kassaa työksi. En yksinkertaisesti pysty toimimaan niin lähellä ihmisiä. Tajuaako kukaan, että kävisin sielä sen viikon iloisena ja sitten romahdan?

Olen täynnä suurta vihaa. Raivoan. Itken. Mulla ei ole eikä tule rahaa. Mä olen kirjaimellisesti rahaton. Ja kohta myös aivoton, koska en kestä tälläistä. Haluaisin elää. Ymmärrättekö ELÄÄ tätä elämää, enkä juosta oravanpyörässä.

Tahdon punaisen mökin ja perunamaan. Tahdon elää rauhassa ja yksinäni. Tahdon voida kävellä ulkona alasti, ilman, että naapuri näkee jo olohuoneen ikkunasta mitä teen.

Sitten ne tulee ja sanoo:
Tee töitä sen eteen.

Milläs teet? Ota ja tule näyttämään, miten teet töitä kun mikä tahansa päivä voi alkaa sillä, että taistelet ittes sängystä. Kun sä mietit, että miten sä voisit poistua hetkeksi tästä hullunmyllystä. Leikittelet ajatuksilla, mitä jos... Kun jokainen paha sana satuttaa sua enemmän kuin mikään. Kun sä pelkäät ihmisiä ja niiden katseita. Kun sä mietit, kuinka rumalta näytät muiden joukossa.

Ja sitten sä sanot mulle, että se on tätä elämää.

Sekö? Mietitkö itse usein, kuinka tappaisit ittes nopeasti? Pohditko, miksi ylipäänsä elät tätä elämää? Mietitkö, miksi teit niin ja näin, eikä sun mieli jätä sua rauhaan?

Mä elän niin syvällä ja henkisesti, etten pysty nousemaan muiden tasolle ilman, että joku auttaa. Toisaalta, tahdonko oikeasti olla kuin kuka tahansa muukin. Ainoa asia, mistä puhutaan, on työ. Työkaverit. Työajat. Työpaikka.

Mun toinen osapuoli on kaukana. Me ei olla nähty kuukauteen. Meille tulee kohta vuosi yhdessä ja me ei olla nähty. Kuukauteen. Me ollaan oltu videopuhelussa kerran koko aikana. Ja kaikki mitä ilmeisimmin tahtoo viedä multa senkin.

"Miksette muuta yhteen?", on kuultu lause. Jos kaikki olisi niin yksinkertaista niin miksei me oltaisi sitä jo tehty? Tässä on niin suuria aukkoja, että kukaan ei ymmärrä niitä. Eikä kukaan tajua varmasti edes, miten tämä koko homma toimii näin.

Onnellisena voin sanoa, että mä tiedän, ettei meidän suhde lopu johonkin näinkin tyhmään asiaan. Me ollaan jotain, mitä muut ei näe. Me ollaan niitä, jotka tajuaa miten valheessa ja rutiinissa ihmiset elävät. Ja unohtavat elää.

Ketään en syytä, vaikka kenties joku voisi lukea niinkin. Puran itseäni. Ja niin kuin sanoin; olen vihainen. Olen sekaisin, enkä tiedä polkua, jonne kääntyä. En jaksa edes oikolukea tätä. Toivottavasti osasin kirjoittaa suht sujuvalla suomen kielellä.

Kyseenalaistan itseni ja muut. Kyseenalaistan maapallon ja olemassa olon.

Ja mä uskallan edes kirjoittaa sen.

Uskallan myös myöntää, että saatan katua tätä. Sen verran vihaisena kirjoitan. Tämä vaan ei enää ole uutta. En enää ihmettele itsessäni mitään. Odotan päivää, kun kaikki napsahtaa. Kun kaikki miettivät, miksi se noin romahti. Miksi se vain yhtäkkiä katosi.

Painostakaa. Painostakaa vähän lisää.

Mä en vain enää jaksa.

pohjattomuutta

Olen väsyneempi kuin hetkeen. Tahtoisin nukkua päivien ohi, tajuamatta mitä ympärillä tapahtuu. Tuntuu liialta, vaikka mitään ei ole. Ahdistus kasvaa, eikä millekään löydy järkevää selitystä. En jaksa tehdä mitään. Pienikin asia saa voimat vietyä.

Hoitokontaktini tuntui viimein ymmärtävän minua. Häpeä oli suuri mennä paikalle, mutta jälkeenpäin ajateltuna; onneksi menin. Asiat tuntuivat olevan siltä osin käsitelty. Iso kivi tipahti olkapäiltä. Ehkä se vei voimat.. kamala stressaaminen työntekijästä loppui.

Kiinnostus on nollan alapuolella. Olen luvannut mennä kuvaamaan hevosia huomenna, joten jostain on kaivettava hymy huulille. Tiedän, että lähteminen on vaikeinta ja kun lähden, viihdyn kuitenkin. On vain helpompaa olla tekemättä mitään.

Tahtoisin itkeä, mutten pysty itkemään.

Kaipaan jotakin, mutten tiedä mitä. Olen miettinyt parisuhdettani mitä oudoummilta kanteilta, enkä päässyt mihinkään tulokseen. Häpeän sanoa, etten jaksaisi matkustaa poikaystäväni luokse nyt tai viikonloppuna. Todennäköisesti en sitä teekkään, mutta kuka tietää..

Ajatukset poukkoilevat päässäni. Eikä näillä sanoilla tunnu olevan minkään sortin merkitystä. Purkaannun, mutta en koe juuri nyt tätä oikeaksi tavaksi. Nyt tuntuisi oikealta kaikki väärä. Kaikki se, mikä mitä ilmeisimmin luetellaan "teinien angstaamiseksi". Tuo sanojen hirveys saa itseni kananlihalle.

Loukkaavaa.

Nukkumiseen on syynä myös se, että saisin itseni pois jääkaapilta. On ällöttävää katsoa itseään peilistä tämän näköisenä. Mottaan itseäni turpaan joka kerta kun näen peilistä jalkani, vatsani ja olemattomat solisluut. Juhlat saavat itkuherkän vihaamaan itseään lisää, sillä mikään mekko, paita tai housut eivät sovi ylleni. Kyselen muilta näytänkö hyvältä, saaden myöntyviä vastauksia, mutta tahtoisin silti repiä hiukset päästäni.

Kun ei rumasta voi saada nättiä. Saatika kaunista.

Ei kaikille suotu enkelin kroppaa tai nuken kasvoja.

En ole mitenkään oman mieleni mukainen. En sisältä enkä ulkoa. En edes tiedä kuka mahdan olla ja mihin olen matkalla. Olen vain. Puolen vuoden päähän en pysty katsomaan. Näin hetkittäin tunnen vain niin suuren vetovoiman lopettaa tämä koko leikkiminen. Olen epätoivoinen. Toisella hetkellä taas en.

Mutta pakko myöntää.

Hymyssä suinkin pystyy miettimään pohjattomia kuiluja.

ihmisten edessä

Naurettavaa itkemistä ihmisten ilmoilla. Itkuherkkä päivä, mitä harrastan aika ajoin. Onneksi on ihmisiä, jotka ymmärtävät ja jaksavat kuunnella. Niin suuri onneksi.

Olen ollut ristiriitaisissa ajatuksissa ja ajatellut vielä vain kaikkien muiden mielipiteitä. En omista omaa mieltä, enkä tiedä mitä tunnen. En koe omaavani jämäkkyyttä sanoa omaa näkökantaa tai edes sitä mitä haluan. Koska en tiedä mitä haluan. Ei ole sellaista asiaa, että "pikkuinen pöllö haluaa tehdä näin". On vain ajatus siitä, mitä muut ajattelevat ja haluaisivat.

Mielialat on pysyneet aika hyvin kurissa. Ainoa vain, että en näytä tunteita enää kenellekään, koska en tiedä miten pitäisi tuntea. Vaikka nauran, olen ja jaksan, sisällä ei ole mitään. Sekasorto, joka saa pään sekaisin kun se saa vallan ajatuksissa.

Elän muiden takia ja muille. Elän muiden mielipiteillä ja sanomisilla, mutten kestä silti jyrkkiä sanoja tai pahoja lauseita. Menen rikki. Kuin tiputtaisi posliinisen maljakon lattialle. Se menee sirpaleiksi. Ja vähän niin kuin kuolee. Jos on tarpeeksi rikki, kuolee sisältä, vaikka ulkoa olisi täysin ehjä.

Niinhän ne jotkin maljakot tippuu. Pysyvät ehjänä, mutta saavat sisäisiä halkeamia.

Ajatus juoksee, mutta tämä on kirjoittamisen tarkoitus. Yritän toistaa sitä itselleni ja myös sitä, että mulla on oikeus kirjoittaa juuri mitä haluan, miten päin tahansa.

Motivaatio nousee lenkkeilyyn ja sen kunnolliseen aloittamiseen. Olisi mahtavaa saada purkaa oloa niin, jos se siis toimii. Ehkä, ehkä ei. Uskon toimivan. Tai ainakin tahdon uskoa. En siltikään usko mahtavaan tulevaisuuteen, koska romahdan aina. En tiedä, tahdonko apua tai ansaitsenko edes sitä. Enkä myöskään osaa sanoa, onko mun helpompi olla nyt.

On. Mutta loppupeleissä, kuinka moni asia onkaan muuttunut?

Se, että muut ihmiset näkevät iloisen minän.
Sen kaiken päältä, mitä ei kerrota monelle.

jatkumo

Ei sitä ihan heti sisäistä, että sinne kouluun ei enää koskaan tarvitse mennä. Se niin tutuksi tullut rakennus on nyt osa mun historiaa, paikka josta jatkoin elämääni eteenpäin. Pakko myöntää, että ei sitä ilman pieniä kyyneliä lähdetty minnekään. Sain jopa lahjan, koska olen erityinen oppilas ja opettajan kanssa on ollut niin lämpimät välit.

Pyysivät jopa kirjoittamaan kuulumisia. Oli jokseenkin ihanaa kuulla, että ihmisiä kiinnostaa mihin suuntaan tästä. Ainoa ongelma on, ettei mulla ole mitään suuntaa mihin lähteä. En oikeastaan jaksa ajatella eteenpäin. Se tuntuu harmaalta. Usvaiselta. Eikä sen salaisuuksia pysty arvaamaan.

Mitä ilmeisimmin alkaa näyttämään siltä, että rakas harrastuskin jää taakse. Ei kiinnosta, koska ei ole sitä ystävää siinä vieressä. Olen heittänyt hanskat tiskiin. Kaiketikin on vain aika hävittää se kaikki, mitä on ostanut ja aloittaa vain aikuismainen työelämä.

Joka päivä kahdeksan tuntia mietit, kuinka paskaa on käydä vain töissä. Kaksi päivää viikosta käytät oleiluun, joka loppupeleissä on vain siivoamista, kotiaskareita ja ehkä jokin elokuva. Maanantaina taas aloitetaan se työviikko. Ollaan niin hiton iloisia, että käydään töissä.

Ja sitten olen minä, joka ei kykene sellaiseen.

Mähän olen totaalisen terve tekemään mitä vain. Ei mulla ole ongelmia, olen itse itselleni vain ongelma. Laiskuri. Työtön. Minun pitäisi ymmärtää itseni täysin, elää yhtäkkiä ihan mahtavaa elämää kehoni kanssa, jota vihaan suuresti. Minun pitäisi vain oppia, että mielialat heittelevät miten sattuu, eikä niitä voi kontroloida.

En tarvitse apua. Minulle vain voi saarnata raha-asioista ja itsenäistymisestä, koska mullehan kuuluu normaalia arkielämää. Se, että olen tehnyt kamalasti töitä viimeiset pari viikkoa, ovat silkkaa pakko jaksaa -ajattelua. Koska niin oletetaan. Ei tunteitaan saa näyttää tässä pahassa maailmassa.

Edes ihmiselle, jolle ehkä kenties pitäisi pystyä.

Olen kaiketikin luuseri. Mitä ilmeisimmin. En ikinä pääse ristiriitaisuuksista. En koskaan. En ikinä pysty enää puhumaan tunteista, koska ne täytyy työntää vain pois. Miettiä vain niitä töitä. Rahaa. Ei ole elämää.

Enpä tiedä. Kai vain valitan nyttekin tässä.

Alan uskoa vain siihen, että tässä sitä vain ollaan ja kuollaan pois.
Elämä on aivan sama.

Ja se on aivan sama, jatkanko sitä.

hämärän heinikko

Jos osaisin, kirjoittaisin kaiken mitä mielessäni on, mutta en osaa. Enkä liiemmin saa kiinni ajatuksistani. Olen ajelihtinut, yrittänyt olla itkemättä ja hukannut itseäni lisää. Joku päivä ehkä saan kuulla, tuleeko uutta työntekijää.. se millainen hän on, on mysteeri. Pelottava sellainen.

Olen ollut myöskin huono puhumaan muille ihmisille. En yksinkertaisesti jaksa kysellä muiden kuulumisia.. ehkä joku ymmärtää, joku ei. En vain jaksa kiinnostua. Olen loppu suoralla koulussa, torstaina lähden karkuun tätä maailmaa hetkeksi ainakin. Suuntaan turvalliseen halaukseen.

Ehkä mielialat ovat tasaantuneet, mutta tyhjyys ja tunnottomuus napsahtaa monesti päälle. Se tulee ihan puskista, enkä uskalla kellekään koskaan siitä sanoa. Ei kai mikään ulospäin näy. Nämä kulissit on niin korkeat.

Toivon kirjoittavani joku päivä ajatuksieni kanssa. Kenties nytkin on tapahtunut vain liikaa ja olen vain niin keskittynyt kouluun. Halusin vain kertoa olemassa oloni.

Vaikka haahuilenkin hämärässä heinikossa.

hukattu vuorenhuippu

Joinakin päivinä sitä tuntuu olevan ihan eri ihminen. On itsevarma ja iloinen olo. Tuntuu silti siltä, että olen vain liian itserakas. En minä voi olla sellainen. Ei se ikinä tule menemään niin.

Ja tälläiset päivät väsyttävät enemmän.

Kaiketi ihmiset luulevat minun olevan niin onnellinen. Se on kasvattanut muurin ympärille, jota en saa enää murtaa. On väärin olla liian iloinen, muttei omista asioistaan voi puhua enää. Se on itsekkyyttä.

Hukkasin itseni, kun riisuin takkini naulakkoon.
Olen vain poissaoleva.

Mutta vuorenhuipulta onkin helppo vieriä alas.
Raskasta on vain tehdä se joka päivä.

Kun sinne ylös on kiivettävä.

Ehkä olisin voinut tiivistää kaiken vain siihen, että mielialat heittävät.
Ne vievät mukanaan.

Ne vievät kaiken ja antavat tyhjyyden.

pohdintojen mutapohja

Ja siinä sä vain istut. Katselet hauskoja kuvia, muttet tunne mitään. Se tyhjyys on vienyt sun ajatukset. Se on karkoittanut kaiken järkevyyden. Pienen hetken jälkeen mietit, miksi tunnet tyhjyyttä. Etkä sä tiedä. Kun se olo vain tuli. Vaikka sä selasit hauskoja kuvia, hymyilit.

Sä et vain tiedä. Kun ei sillä tyhjyydellä ole oikein nimeä.

Olen monesti miettinyt omaa tyhjyys-oloani. Pohdin usein, tajuaako kukaan miltä se tuntuu, kuinka poissaoleva voi olla tai miksi se ylipäätänsä tulee. Kaikki sanovat sen olevan tunnevajautta, mutta jos se tulee yllättäen? Tiedostamatta. Alitajunnasta. Mistä lie...

Yritän monesti selittää ihmisille, miltä tuntuu olla tuntematta, mutta vaikka moni sanoo tajuavansa, en usko heitä. Toiset toisaalta ymmärtävät, mutteivat tahdo ymmärtää tarpeeksi. Ja sitten on se ammatti-ihminen, jolle en pysty edes kertomaan.

Kun en mä nyt vain luota.

Äiti toteaa, että pitäisikö tuon jälleen yrittää vaihtaa henkilöä, jolle puhun. En minä tiedä. Ehkä. Toisaalta, onko sillä mitään merkitystä. Mielialat heittelevät edelleen, eikä kukaan kuitenkaan halua yrittää ymmärtää näin vaikeaa ihmistä. Enhän minä itsekään tajua itseäni.

Tajuton väsymys iskee kesken tämän kirjoittamisen. Se kadottaa koko ajatuksen juoksun. Mietin pitkään, onko tässäkään mitään järkeä. Kirjoittaa. En tule ymmärtämään itseäni yhtään sen enempää ja jollen itse ymmärrä, miten muut voisivat?

Olen ehkä edelleen turhautunut. Oikeastaan, en osaa laittaa tunteitani enää mihinkään kategoriaan. Muuta kuin se tyhjyys.

Se loputtoman tunne.

Tunne ei mistään.

risteyksestä väärään suuntaan

Olen mustavalkoisesti ajatteleva. Itseäni syyttelevä. Muita syyttelevä.

 

Näin minulle kerrottiin, sanottiin, todettiin. Ihmisten sanomisia täytyy ottaa neutraalisti. Ei saa välittää. Kaikki ei tarkoita pahaa, siksi neutraali asenne. Mutta tarkoittaako mikään hyvääkään jos pahakaan ei ole paha? Itkin. Murruin ja itkin asioita. Saaden kuulla siitä, kuinka minä ajattelen niin väärin.

 

Olen aina niin väärässä.

 

Olen turhautunut siihen mitä olen. Kun mitä ilmeisimmin teen aina väärin. Ajattelen väärin, toimin väärin, sanon väärin. Olen väärin. Luulin, että saisin purettua asioita, mutta sain kolminkertaiset paineet. En usko enää itse itseäni. Olen ulospäin varmasti joku muu kuin luulen olevani. Oma minäkuva hämärtyy hämärtymistään.

 

Mitä saa tuntea ja mitä ei?

 

Ei saa syytellä, ei saa ajatella joko tai -ajattelulla, ei saa olla vihainen.. Loputtomiinko ei vain saa mitään? Ja sitten sanotaan, että ehkä sulla on vähän tunnevajautta. Mistä sitä 'tunnetta' sitten saa kun mitään ei saa tuntea? Ostamalla supermarketista? Enpä usko.

 

Miksei voida antaa kuvaa siitä, millainen mun tilanne oikeasti on? Ensin lykätään käteen epävakaan persoonallisuuden paperit, luen ne ja mietin osuiko kohdalle. Kyllä, kyllä osui. Kysyessäni uudestaan diagnoosiani, olen keskivaikean masennuksen kourissa, vaihdellen vakavaan. Miksi? Mitä tämä on ja mikä mua vaivaa? Kaikki ja ei mikään. Älkää pelotelko jos ette tiedä.

 

Saan ahdistuskohtauksia, raivonpuuskia ja itkukohtauksia. Tunteet heittää tänäänkin laidasta laitaan ja ne vain kysyvät, onko lääke vaikuttanut. En tiedä. Kun ette tekään tiedä. En osaa ottaa ohjia omiin käsiin. En vielä, mutta kukaan ei tällä hetkellä ohjaa. Kukaan ei ole sellainen kelle voisi puhua asioista, saaden niihin jotakin vastakaikua.

 

Minun hevosvankkurit putoavat kohta rotkoon.

 

Käyn koulussa, joten edelleenkin kaikki on täydellistä. Elämä on ihanaa, kun on koulu ja asioita hoidettavana. Tämähän on kuin pilvenhattaralla hyppisi. En minä kaipaa apua. En minä edes ansaitse apua, koska olen väärässä. Tiesittekö, ettei herkkä ihminen saa olla herkkä? Ei saa olla liian herkkä. Minkä minä voin sille, että synnyin näin herkäksi?

 

Miten auttaa itseään jos kukaan ei anna ohjeita mihin suuntaan mennä?

 

Pyörryttää, mutta samalla olen vihainen, surullinen, itkuinen, ahdistunut, kylmissäni ja niin epäonnistunut. Aikaisemmat lauseet hukassa olemisesta ovat kaukana tästä. Nyt olen todellisesti hukannut itseni, oman ihmisarvoni. En jaksa enää yrittää edes puhua. En pysty enää puhumaan siitä, miltä tuntuu. Kun miltään ei saa tuntua ja kaikki sanomani on syytöstä, mustavalkoista tai yksinkertaisesti vain väärin.

 

Jos voisin, heittäisin ajatukseni tähän kokonaan. Puoliksi kirjoitin raivoissani, ehkä sen huomaa. En halua muuttaa tekstiä kauniiksi. Tässä tulee esille vain se kuinka mielialat muuttuvat. En saa mitenkään tähän sitä tunnetta purettua mitä haluaisin. En haluaisi vaikuttaa vihaiselta. Enkä liioin itserakkaalta tai siltä, että tahtoisin epävakaa-sanan diagnooseihin. En.

 

Haluaisin, että ihmiset ymmärtäisivät tämän olevan todellinen sekamelska.

Tahtoisin, että joku näkisi pinnan alle.

 

Ja miten omahoitajani tulkitsee minut ja sanomiseni.

 

Ottaisi vankkurien ohjat käsiinsä.

taitamaton sielu

Kyllä, olen todella väsynyt ja turhautunut tähän. Pari viikkoa ja koulu on pois, mutta ei, ei se ole niin yksinkertaista. Eikä kaksinkertaistakaan. Hommia ei ole, tai on, mutta teen ihan toisenlaisia asioita kuin pitäisi. Ei jaksaisi enää. Haluaisin olla avuksi, saada tunnit kulumaan muutenkin kuin maalaamalla.

Ei musta taiteilijaa saa tekemälläkään.

Aamulla ahdisti suuresti. Olin jo melkein lähtemättä, koska mikään ei tuntunut hyvältä. Yksikään paita ei sopinut. Housut olivat rumat päälläni, eikä peilikuva hymyillyt. Kirosin. Haukuin itseni maanrakoon.

Saatanan läski, ottaisit itteäs niskasta kiinni.
Eikai vaatteet näytäkään hyvältä, kun oot tollanen iso mursu.

En jaksaisi nähdä ihmisiä. En haluaisi jutella tai kuunnella ketään. Kasvotusten. Itkuherkkyys ja suunnaton stressaaminen. Liikaa asioita. Liikaa. Ja toiset toteaa tylysti, elämä on. Kun ei sen pitäisi olla.

Kun eihän sen enää pitänyt ollakaan.

Huomenna on positiivista se, että menen ratsastamaan tätä ehkä tulevaa poniani. Toisaalta olen luovuttanut jo, että sitä edes saisin. Mulle vain nauretaan, että mieti nyt vielä vähän. Kyllä mä tiedän mitä oon tekemässä. Antamassa kodin elämäni eläinystävälle.

Muut ihmiset pitävät minua aina kakkosena. Minun mielipiteeni ovat toisarvoisia eikä minun asioitani oteta tosissaan. Olen vain kiltti pieni viisi vuotias. Ole neutraali, älä tunne. En tunnekaan. Enkä edes halua enää tuntea.

Kun ei niillä tunteillakaan ole mitään väliä muille.

On turhaa puhua ihmisille pahasta olostaan. Kukaan ei käsitä eikä ketään kiinnosta. Minut voi sivuuttaa. Olenhan vain minä. Minulle voi mumista, hymähdellä ja nyökätä. Enhän minä kaipaakaan sanoja. Olen todella pettynyt. Pettynyt ihmisiin. Kukaan ei halua auttaa, eikä kukaan ota tosissaan, vaikka toteaisinkin tekeväni jotain. Kun ei sillä ole väliä.

Lopulta mietin, tahdonko edes apua yhtikäs mihinkään. Mihin tarvitsen apua ja miksi tarvitsisin apua. Itse tässä on kuitenkin selvittävä. Ja ainoa apu mitä ikinä voi saada on se, että käy koulua. Käy lisää koulua. Hae töitä. Ole normaali.

Ole niin vitun normaali.
Mutta esittäminen riittää.
Esirippu nouskoon jälleen.
Näytelmä on alkanut.

Muistan taas elävästi lauseen joka ei katoa.
Tapa sitten ittes.
Ja kaiken jälkeen, pitäisi silti olla minä.

Olen todennut, että hiljaa oleminen on parempi vaihtoehto edelleen. Kukaan ei loputtomiin jaksa minua ja tiedän sen. Mutta kenenkään on turha odottaa, että enää koskaan tulisin kertomaan kaikkea. Se ei enää onnistu. Tulkoon järkytyksenä lopulta, tulkoon huolena.

Olkoon.

En minäkään loputtomiin jaksa kaikista välittää.
Kun takaisin ei tule muuta kuin naurahduksia, ympäripyöreitä toteamuksia ja suuttumusta.

Olen loppu. Ainoa vaihtoehto on enää pitää itsensä kasassa.
En kestä muiden huolia, uhkauksia itsemurhasta tai riita-asioita.

Kun mun sanoilla ei silti loppupeleissä ole merkitystä.

Ja se on nähty.

tunne tunteesta tunne

Ihmiset saavat sinut tuntemaan vihaa, syyllisyyttä, turhamaisuutta ja listaa voi jatkaa. Mielessäni luettelen niitä positiivisia asioita ja totean, etten jaksa kirjoittaa niitä. Tämän hetkinen olo on tyhjä. Pelokas.

Itsensä satuttaminen houkuttaa liikaa.
On houkuttanut jo pitkään.

On ihmisiä, jotka arvostavat, mutta tuntuu, että suurin osa haluaa painaa minut syvimpään kuoppaan. Olla huomaamatta ahdistusta ja kaikkia tunteitani. Minulla ei ole sellaisia. Minun täytyy olla kaikki, mutta samalla ei yhtikäs mitään.

Turhake, jonka voi heittää nurkkaan.

Häpeä on ollut osa elämääni aina. Nolostun helposti, punastun sitäkin helpommin. Tunnen itseni liian helposti mitättömäksi. Pienet lauseet satuttavat, eivätkä ihmiset ymmärrä herkkyyttäni. En näytä mitään. En saa näyttää yhtikäs mitään. Minun täytyy kuunnella muita.

Ajatus sekoilee ja tahtoisin, että teksti ilmestyisi kuin ajatus tähän ruudulle. Sain ahdistuskohtauksen, joka tuli liian voimakkaana. Vapisin. En pysty käsittelemään muiden asioita kuolemaan liittyen. Taistelen itse niitä vastaan. Taistelen edelleen ajatuksia "minua ei enää pitänyt olla" vastaan.

Toisinaan sitä pohtii, miksi ikinä jatkoi.

Nyt olen rauhallinen. Sydän hakkaa ja väsymys kolkuttaa, mutten koe olevani kimpaantunut. Kenties töksäyttelen muille rumia lauseita. Neuvon liikaa tai ymmärrän väärin. En koe pystyväni auttamaan. Voin kuunnella, mutten pysty kuuntelemaan huutoa ja raivoa. Ja vaikkei se sitä oikeasti olisi, koen sen niin.

Tunnevammainen.

Tänään on ollut liikaa. Koko viikkona on ollut liikaa kaikkea. En ole kerennyt kirjoittamaan. Tämä on kuitenkin henkireikä. Tämä on se mitä haluan tehdä. Luki tämän joku tai ei.

Jos sekavuudesta saisi mitalin niin voittaisin varmasti pokaalin.

Ja jos tyhjyys olisi jokin muu tunne niin mikä se olisi?

Kun en minä tiedä tunteistani. Kun kaiken kokeminen on väärin joltain osin. Vihaisena pitää olla neutraali. Silti pitää sanoa mielipiteensä. Täytyy oppia tuntemaan.

Mutta miten oppia tuntemaan kun ei saa tuntea mitään?

sumupilvessä

Sata lasissa. Satakakskyt lasissa. Auton vauhti kiihtyy moottoritien kiihdytyskaistalla. Vilkku. Tunge muiden ihmisten joukkoon. Aja niin kuin muutkin ajavat. Huomioi liikenne. Tarkkaile. Ohita hitaat kulkuneuvot. Pääse määränpäähän.

Totea, että selvisit jälleen yhdestä reissusta.

Voisin analysoida ensimmäisen kappaleen, mutta jätän sen tekemättä. Ymmärtäköön se, joka ymmärtää ajatusmaailmaani. Sitä kuinka kaikki vilisee ohitse niin nopeasti, ettet kerkeä räpäyttää silmiä. KiireKiireKiire. Toiset toteavat, että miksi niin kiire valmiissa maailmassa. Valmis maailma?

Enpä ole kuullut, että täällä valmista koskaan olisi.

Olen itkenyt enemmän kuin parissa viikossa yhteensä. Enhän minä ole itkenytkään pitkään aikaan. Huudan. Vihaan kaikkia. Kukaan ei ymmärrä. Ihmiset pitävät minua supertyyppinä. Ihmeenä, joka muistaa ja kykenee kaikkeen. Ihmisenä, jolla on aikaa tehdä vain muiden asioita. Negatiivisia sanoja minun haluamisista. Minun toiveista.

Lytätkää hiukan lisää.
Kyllähän minä kestän.

Ei anneta mahdollisuutta sille, että saisi viettää laatuaikaa loppuviikko. Koska meillä on koira. En pysty tuomaan tärkeää ihmistä koskaan kotikonnuille, koska koira. Kukaan ei tahdo meitä mihinkään. Koska koira. Tuo henkilö jumittuu kaupunkiin, vaikka minä voisin tarjota maaseutua...

Mutta hei, teillä on perheenjäsenenä koira.

Olen täynnä ihmisiä. Olen täynnä sanoja, joiden pitäisi lohduttaa. Olen jo yli äyräiden täynnä ongelmia, miettimisiä, huolia ja itkua. Olen täynnä vihaa, pettymystä ja syyttelyä. Olen enemmän kuin täynnä.

Kaksi ja puoli minää lisäksi, kiitos.

Jos tilanne ei olisi näin pakottava, nollaisin itseni. Vaikka toisaalta, onko moisella väliä kun minähän kestän kaikki sanat. Olen kestänyt ennenkin, kestän nytkin. Kyynel. PakkoPakkoPakko jaksaa. Lauantaihin.

Tahdon pois. Ei kukaan jaksa olla pelkän paineen alla. Muiden arvosteltava, tyhmänä pidettävänä. Minua ei enää edes väsytä. Itken. Olen totaali sekaisin. Lauantaina en varmastikaan tajua, kuinka viikko edes meni. Tämä on sumua, jonka läpi kuljen silmät kiinni. En tahdo edes avata silmiäni.

Eikä autossakaan ole sumuvaloja.

maalarina kuolema

Joskus mulle sanottiin, että pitää osata sanoa ei. Niinkin yksinkertainen sana on tuonut elämään suuria mutkia. Ei sitä vain pysty yhtäkkiä olla suostumatta johonkin. Kaikki täytyy haalia itselleen. Aina kun suustani on kuultu sana ei, maailma on heittänyt kuperkeikkaa.

Joten miksi vaivautuisin?

Tälle viikolle on yksi, kaksi... seitsemän asiaa, jotka pitäisi hoitaa kuuteen päivään. Ja koulu jää koko viikoksi. Joku päivä mulle vielä sanotaan, että ei tarttee tänne tulla. Melkein odotan sitä päivää. Olen luopunut myös monessa muussakin asiassa toivosta.

Koska ei tässä takaisin saa yhtikäs mitään.
Itkua.

Eräs henkilö, kiitos sinulle, olen ollut huono juttelemaan. En varmastikaan koskaan pysty antamaan takaisin sitä mitä oot antanut mulle. Ja sinä myös, melkein sisko, jotenkin ilahdutat päiviäni suuresti. On suuri ilo nähdä, että viestejä tulee sinulta. Kukaan muu ei tiedä elämästäni niin paljoa kuin sinä. Tiedät sen. Siksi sinulle on helppo puhua.

Kiitän, olen kiitollisuuden velassa.

Olen väsynyt ja poissaoleva. Jokseenkin myös tunteeton. Nyt on se hetki, kun pensseli pitäisi heittää seinään. Antaa sen maalata sen verran mitä se saa aikaiseksi. Katsoa, antaako se mitään vastauksia. Jos ei..

Pitää hankkia uusi seinä.

niin julma

hei älä ikinä enää yhdenkään ihmisen anna
sua kohdella niinkuin mä kohtelin, loukkasin ja haavoitin sua
älä rakasta ketään, joka voi olla niin julma
mä tiedän että mä loukkasin, loukkasin ja haavoitin sua

 

 

"Ootko käynyt työharjoittelussa?"

"Joo oon, paitsi viime maanantaina en."

"Miks et? Eikö sua vaan huvittanut?"

 

Usein olenkin poissa töistä, koska ei huvita. En osannut palata sen aamun oloihin, joten luovutin ja sanoin, että oli vain liian väsynyt olo. En voi sanoa, että olisin ollut pitkään aikaan ahdistunut. En enää tunnista olotiloja, koska teen ja teen ja teen.

 

Lääkäri sanoo, että on ihan hyvä kun pakottaa itseään, koska se on kuulemma myös tärkeää. Missä menee raja? Satunnaisesti olen valmis luopumaan toivosta, mutta pienet suuret haaveet saavat toivonkipinän heräämään. Epäilen haaveitani. Tahdonkohan oikeasti oman ponin? Tahdonko muuttaa maalle omakotitaloon?

 

Tahdon. Mutta kyseenalaistan. En pysty mihinkään. Todennäköisesti ponikin menee alta. Tiedän, että sen jälkeen en palaa enää hevosten pariin. En jaksa enää etsiä uutta ystävää, josta välittäisin yhtä paljon kuin tuosta yksilöstä. Ymmärrättehän? Se on ystävä. Karvainen ja pehmoinen ihana ystävä.

 

En ole toivoton. En liiemmin pettynytkään. Olen tunteeton. Mitäänsanomaton haamu.

 

Uusi lääke pelottaa vaikutuksillaan, mutta nyt ollaan vasta niin alussa ettei mitään voi sanoa. Kenties se auttaa, toivon niin. Tasaava lääke, jolla saa helposti tajuntansa pois. Luin selostukset. Luin sen tärkeimmän. Olin helpottunut lääkärin kuunnellessa minua tosissaan. Mukava venäläinen mies, jolla oli välillä vähän suomen kieli hakusessa.

 

Kirjoittaminen vie minut pohtimaan erilaisia asioita yksityiskohtaisesti. Haluanko olla mitä oikeasti olen? Mitä sitten edes olen? Miten minun kuuluu käyttäytyä? Milloin saan sanoa mielipiteeni? Milloin pitää pitää suu kiinni? Koska on sen aika, että voi luovuttaa? Haluanko luovuttaa?

 

Kuka minä olen?

 

Kysymys, johon en osaa vastata. Saan ristiriitaisia signaaleja, saan aikaiseksi riitoja. Kaikki on yksin minun syytäni. Minä teen johtopäätöksiä muiden lauseista, ymmärrän ne väärin tai vastaan huonosti. Minun pitäisi ymmärtää ja tietää. Minun kuuluisi nähdä, millaisella tyylillä minulle puhutaan, myös viesteillä.

 

Olen vain tehnyt ja mennyt. En ole kerennyt miettimään, mikä monen mielestä on kuulemma tosi hyvä. He eivät taida tietää, että se ajattelu tulee silti joskus. Sitten jos pysähtyy.

 

 

Viimeistään silloin kun kallion reuna romahtaa.

 



kesämekko peiton alla

Pikku hiljaa vaikenee ja peittää kaiken positiivisuuden alle. On helppoa hymyillä kun on jo monta vuotta ollut kuin ei mitään olisikaan. Jossakin vaiheessa alkaa valehtelemaan itselleen, huijaa itsensä mukaan siihen näytelmään. Näytelmään, missä minä itse olen pääroolissa.

 

Olen saanut palautetta monista tekemistäni asioista. Jokainen asia, jonka olen tehnyt on ollut jotenkin huono tai muuten vain ei miellytä muiden silmää. Yritän tehdä parhaani ja olla normaalisti, mutta jossakin vaiheessa romahtaa niihin negatiivisiin palautteisiin. Takerrun, tiedän sen ja olen saanut myös positiivista palautetta, vaikkakin ehkä vähän vääristä asioista. Olen kriittinen.

 

Arvostelen itse itseäni pahiten.

 

Puhun mitä hienoimpia suunnitelmiani tulevaisuudestani, mutta joko saan vastaukseksi mumisemista tai muuten vain lauseita, jotka saavat miettimään uudestaan ja uudestaan mitä olenkaan tekemässä. Tiedän juuri nyt mihin tavoittelen, mutta mitä jos romahtaa? Jos joutuu tarpeeksi pohjalle, millään tärkeälläkään ei ole merkitystä.

 

Peitän kaiken kauniisti peittoni alle. Itkeminen ei enää onnistu ja tiedän, että on vain ajan kysymys milloin koko mieleni lähtee käsistäni. Pienetkin virheet ja liian suuret ajatukset saavat menemään siihen lopulliseen vaihtoehtoon. Maailman pyöriminen on palannut kuvioihin ja välillä koen olevani jossakin ihan muualla. Tyhjyys on arkipäiväistä, vaikka juurihan minulla meni niin hyvin, ettei mikään voinut mennä enää paremmin. Sekin oli toissa päivänä kun hehkutin liikaa asioista.

 

Mietityttää ja ajatukset harhailevat. Kirjoittaminen tuntuu älyttömän mukavalta, mutta samalla saan aikaiseksi kauhean ajatusryöpyn siitä, onko tässäkään mitään järkeä. Ymmärtääkö kukaan vai kirjoitanko ihan turhan päiväistä moskaa.

 

Tuntuu, että minun pitäisi aina joustaa. Mielipiteeni pitäisi pitää visusti itselläni sillä eivät muiden korvat niitä halua kuulla. Minun mielentilani ovat ihan yksi lysti, koska olenhan sekaisin, enkä voi ymmärtää normaalien ihmisten arkea. En saa olla vihainen tai suuttunut. Saan olla ainoastaan alistuva persoona, jolle kaikki käy. Kun alkaa oikein miettimään, onko mikään ihmissuhteeni koskaan ollutkaan niin hyvä minua kohtaan kuin muille olisi? Olenko minä niin helposti hyväksikäytettävissä?

 

Vai koenko kaiken juuri nyt vain niin, että maailma on minua vastaan? Samaten jokainen vastaantulija. Peilikuvakin. Peilikuva nauraa minulle ja saan aikaiseksi vain suurta inhoa siitäkin. Joku huutaa minulle, kuinka pitäisi käydä lenkillä tai edes vähän vaivautua tekemään vatsalihaksia.

 

Kesän mekon on oltava nätti päällä. Oi, miksi järjestetäänkään juhlia?

tunnottomuuden sanoja

Väsymys on järkyttävää ja saa ajatuksen juoksun hidastumaan. Oma mieli ei jaksaisi kirjoittaa, mutta silti tahdon kertoa olevani hengissä. Olotilat eivät tänään ole olleet parhaimpia. Onttous ja tyhjyys vievät välillä vallan, enkä tiedä miten jaksan taas vaikeita ajatuksiani.

Viikonloppu oli suht rento, vaikken pääse eroon itsetuhoisesta ajattelutavasta. Joltain kantilta olen niin turhautunut jaksamaan jatkamaan tätä. Stressitaso nousee, koska koulutyö on tekemättä. Lääkkeet unohtuvat, eikä kiinnosta mikään.

Olen totaalisesti hukassa siitä mitä olen. Kuka olen? Hajalla sisältä, mutta kai ihmiset näkevät vain ulkokuoren korjatun. Entistä vähemmän tuon esille yhtikäs mitään olojani. Tahdon vain nukkua, vaikka elämääni sisältyy tälläkin hetkellä muutama positiivinen asia.

Ne asiat katoavat taas tunnottomuuteen. Mietin, miten näitä asioita pääsee karkuun ja suunnittelen älyttömiä suunnitelmia. Pelkään, mitä tapahtuu jos nyt romahdankin yllättäen totaalisesti. Enhän minä romahda. Mulla on kaikki jees.

Nukahdan pian pystyyn. Olen vain niin väsynyt.

Ja suunnattoman sanaton juuri nyt.

ajankulutusta

Jondu päätti, että munkin pitää täyttää tälläinen epämääräinen kysymystulva, joten tylsyyksissäni täyttelin. Turhaakin turhempaa luettavaa kenties, mutta ainakin saatte tietää millainen mä oon.

RUOKA
[x] tykkäät porkkanaraasteesta
[ ] syöt paljon pikaruokaa
[x] tykkäät suklaasta
[x] pyrit syömään terveellisesti
[x] olet joskus syönyt mäkkärin euronjuuston..
[x] .. ja pidit siitä
[ ] et syö punaista lihaa
[ ] syöt herkkuja vain harvoin
[ ] tykkäät erilaisista pirtelöistä
[x] kouluruoka on yleensä pahaa
[x] tykkäät kananmunista
[x] syöt muroja
[ ] tykkäät itse tehdä ruokaa

VAATTEET&PUKEUTUMINEN
[x] et ymmärrä farkkulegginsien villitystä
[ ] käytät farkkulegginsejä
[/] pukeudut mustaan
[ ] olet pukeutumiseltasi emo..
[ ] .. perus teinityttö
[ ] käytät rahaa vaatteisiin yli 50e/kk
[x] shoppailet h&m, vero moda, gina tricot jne
[/] kirpparit on kiva paikka
[ ] panostat pukeutumiseen
[ ] rakastat kenkiä ja laukkuja (hienot jööttikengät ja maiharit ym.)
[x] sinulle on ihan sama mitä puet, kunhan on vaan rento olo
[ ] nahkatakki & paksu kaulahuivi
[ ] lainaat muilta vaatteita esim. äidiltäsi, siskoltasi, kaveriltasi..
[ ] luet vogueta tai tykkäät selailla vaatekuvastoja

LÖYDÄN VAATEKAAPISTA
[ ] pinkit/leopardikuvioiset rintaliivit
[x] punotun vyön
[ ] varvassukat
[x] neuleen
[ ] farkkulegginsit
[x] söpön yöpaitulin
[x] tennarit
[x] nilkkurit
[x] hello kitty aamutakki
[x] printti t-paitoja
[x] perustoppeja
[ ] punaiset/skottiruutukuvioiset housut
[x] kollarit
[ ] bilemekon

HUONEESI
[ ] leveä sänky
[x] oma läppäri
[ ] peili
[x] sängyllä monta tyynyä
[ ] punaiset verhot
[ ] pyöreä matto
[ ] sotkuinen
[x] siisti
[x] paljon koriste-esineitä
[ ] koulukirjat pöydällä
[ ] nojatuoli tai sohva
[ ] lempi bändisi/näyttelijäsi juliste seinällä
[ ] hunks kalenteri
[ ] seinät tapetoitu/maalattu sinisiksi
[ ] piano tai jokin muu soitin

MUSIIKKI
[ ] kuuntelet rappia/hip hoppia..
[ ] .. R'nB/poppia..
[ ] .. rockia..
[ ] .. hevimetallia..
[ ] ..dance/electronic/dubsteppiä..
[x] ..2000-luvun musiikkia..
[x] ..vanhempaa musiikkia..
[ ] ..my chemical romancea..
[ ] .. eminemiä..
[ ] .. justin bieberiä..
[ ] .. rihannaa
[] soitat itse jotain soitinta tai laulat
[/] kuuntelet musiikkia koneelta..
[x] .. puhelimesta tai mp3:sesta..
[/].. radiosta
[x] musiikki on yksi tärkeimmistä asioista elämässäsi

ELOKUVAT&TV
[x] seuraat vakituisesti jotain sarjaa tv:stä
[ ] katsot salkkareita..
[ ] .. simpsoneita..
[ ] .. CSI:tä
[ ] sinulla on oma tv
[ ] katsot tv:tä n. 2h/päivä
[ ] katsot paljon elokuvia
[ ] käyt katsomassa leffoja elokuvissa melko usein
[ ] olet nähnyt american piet..
[ ] .. sawit..
[ ] .. sinkkuelämää- elokuvat
[ ] vietät joskus leffailtoja kavereiden kanssa
[ ] lataat leffoja/sarjojen tuotantokausia laittomasti netistä..
[ ] .. tai ostat leffat ja tuotantokaudet kaupasta
[ ] olet pienenä katsonut hopeanuolta

TIETOKONEESI
[x] olet facebookissa..
[ ] .. twitterissä
[ ] .. irc-galleriassa
[ ] .. kuvakkeessa
[ ] demität ainakin 2h päivässä
[x] pelaat nettipelejä esim. miniclipissä
[x] luet netissä uutisia
[x] sinulla on blogi
[x] osaat muokata kuvia
[ ] sinulla on koneellasi cs tai wow
[x] pelaat myös simsiä tai muuta peliä koneellasi

MEIKKI
[/] meikkaat
[ ] arkimeikkiin kuuluu meikkivoide..
[ ] .. puuteri..
[ ] .. ripsiväri..
[ ] .. eyeliner..
[ ] .. lokinpaskat..
[ ] .. nudehuulet
[ ] l'orealia
[ ] rimmeliä
[ ] lumenea
[ ] wet&wildiä
[ ] maybelline
[ ] nivea
[ ] dior, clinque jne
[ ] söpö meikkipussi
[ ] käytät paljon rahaa ulkonäköösi

SINÄ (ULKONÄÖLTÄ)
[x] ruskeat suklaasilmät
[ ] platinablondi
[ ] siniset silmät
[ ] mustat hiukset
[x] pisamia
[/] pitkät ripset
[ ] kaunis hymy
[ ] olet tyytyväinen ulkonäköösi
[ ] Olen alle 155 cm
[x] Minulla on monia arpia
[x] Rusketun helposti
[x] Toivon, että hiukseni olisivat eri väriset
[x] Minulla on kavereita, jotka eivät ole koskaan nähneet luonnollista hiusväriäni
[ ] Minulla on tatuointi
[ ] Minulla on / on ollut hammasraudat
[ ] Käytän silmälaseja
[x] Tuntematon ihminen on kehunut ulkonäköäni
[ ] Minulla on yli kaksi lävistystä
[ ] Minulla on lävistyksiä muuallakin kuin korvissa
[x] Minulla on pisamia kesällä

SINÄ (LUONTEELTASI)
[x] huumorintajuinen
[ ] bimbo
[x] rehellinen
[/] ujo
[ ] huomiohuora
[x] uhkarohkea
[x] masentunut
[ ] pirteä
[ ] kiukkuinen
[x] ailahtelevainen
[ ] snobi
[ ] flirttailevainen
[x] hiljainen
[ ] olet luonteeltasi aivan ihana

PÄIHTEET
[x] juot alkoholia..
[x] .. siideriä..
[x] .. kaljaa..
[ ] .. lonkkua..
[ ] .. viiniä..
[ ] .. viinaa..
[x] olet kokeillut/käyttänyt jotain huumetta
[ ] käytät/olet käyttänyt nuuskaa
[x] olet jäänyt kiinni alkoholista tai tupakasta vanhemmillesi..
[ ] .. poliisille
[ ] hauskanpito ilman alkoholia on teeskentelyä
[ ] olet absolutisti
[ ] suvussasi on alkoholismia

VAPAA-AIKA&HARRASTUKSET
[ ] harrastat tanssia..
[ ] .. uintia..
[x] .. ratsastusta..
[ ] .. jalkapalloa..
[/] .. lenkkeilyä tai kuntosalia
[ ] lasketaanko seksi harrastukseksi?
[ ] olet paljon koneella
[ ] vietät aikaa myös kavereiden kanssa
[/] sinulla on lemmikki jonka kanssa peuhaat
[ ] et oikein harrasta mitään
[ ] haluaisit aloittaa jonkun harrastuksen
[ ] luet paljon kirjoja
[ ] olet kiinnostunut sisustamisesta
[/] tykkäät matkustella
[x] nukkuminen on kivaa

PERHE
[ ] Olen karannut kotoa
[ ] Minut on potkittu ulos kotoa
[x] Biologiset vanhempani ovat vielä naimisissa
[ ] Haluan isona lapsia
[ ] Minulla on lapsia
[ ] Olen menettänyt lapsen

KOULU/TYÖ
[x] Olen koulussa
[ ] Olen töissä
[x] Olen nukahtanut koulussa / töissä
[ ] Teen lähes aina läksyt
[x] Olen ollut poissa koulusta yli viikon
[ ] Olen reputtanut ainakin kaksi ainetta yhden vuoden aikana
[ ] Olen saanut potkut

TERVEYS
[x] Olen saanut tikkejä
[ ] Kitarisani on leikattu
[ ] Olen istunut lääkärin vastaanottohuoneessa kaverini kanssa
[ ] Viisaudenhampaani on poistettu
[x] Olen joutunut vakavaan leikkaukseen
[x] Minulla on ollut vesirokko

MATKUSTUS
[x] Olen ajanut yli 100 km päivän aikana/ollut kyydissä
[x] Olen ollut lentokoneessa
[ ] Olen ollut Kanadassa
[ ] Olen ollut Mexicossa
[ ] Olen ollut Niagaran putouksilla
[x] Olen ollut Välimerellä
[ ] Olen ollut Amerikassa
[ ] Olen ollut Afrikassa

KOKEMUKSET
[x] Olen eksynyt omassa kaupungissani
[ ] Olen ollut kasinossa
[ ] Olen ollut laskuvarjohyppäämässä
[x] Olen pelannut pullonpyöritystä
[ ] Olen juonut yhden tölkin maitoa tunnin sisällä
[x] Olen ajanut kolarin autolla
[x] Olen ollut hiihtämässä
[x] Olen ollut näytelmässä
[x] Olen ottanut lumihiutaleita kiinni suullani
[x] Olen nähnyt revontulet
[x] Olen istunut talon katolla
[x] Olen huijannut jotakuta
[x] Olen ollut taksissa
[ ] Olen syönyt sushia

IHMISSUHTEET
[ ] Olen naimisissa
[ ] Olen ollut sokkotreffeillä
[x] Minulla on nyt ikävä jotakuta
[ ] Olen ollut naimisissa ja eronnut
[x] Minulla on ollut tunteita jotain ihmistä kohden, joka ei tuntenut samoin
[x] Olen sanonut jollekin, että rakastan häntä vaikken oikeasti rakastanut
[x] Olen sanonut jollekin, etten rakasta häntä vaikka oikeasti rakastan

RIKOLLISUUS/REHELLISYYS
[x] Olen tehnyt jotain mitä olen luvannut jollekin toiselle olla tekemättä
[x] Olen tehnyt jotain mitä olen luvannut itselleni olla tekemättä
[ ] Olen livahtanut kotoa ilman lupaa
[x] Olen valehdellut vanhemmilleni olinpaikastani
[x] Minulla on salaisuus mitä en ole kertonut kellekkään
[x] Olen huijannut pelissä
[x] Olen huijannut kokeessa
[x] Olen kävellyt punaisia päin
[ ] Minut on erotettu koulusta
[ ] Minut on pidätetty

HUUMEET/ALKOHOLI
[ ] Juon säännöllisesti
[x] Olen käyttänyt huumeita
[x] Olen ottanut särkylääkkeitä vaikka en tarvitsisi niitä
[ ] Olen ottanut yskänlääkettä vaikken olisi tarvinnut
[/] En pysty nielaisemaan pillereitä
[ ] Pystyn nielaisemaan noin viisi pilleriä kerralla ilman ongelmia
[ ] Minulla on paniikkihäiriöitä
[x] Olen nukkunut koko päivän

---

OLEN...
[ ] Ala-asteella
[ ] Yläasteella
[ ] Lukiossa
[x] Amiksessa
[ ] Jossain muussa

[ ] Blondi
[x] Brunette
[ ] Punapää
[ ] Jokin muu

[ ] Alle 150 cm
[ ] 150-160 cm
[x] 160-170 cm
[ ] Yli 170 cm

[ ] Pitkähiuksinen
[ ] Lyhythiuksinen
[x] Puolipitkähiuksinen
[ ] Kiharahiuksinen
[x] Suorahiuksinen

OMISTAN...
[ ] Nokian kännykän
[x] Samsungin kännykän
[ ] Jonkin muun kännykän

[x] Poikaystävän
[ ] Tyttöystävän
[x] Pikkuveljen
[ ] Pikkusiskon
[ ] Isoveljen
[ ] Isosiskon
[ ] Äitipuolen
[ ] Kaksoissisaren
[ ] Bestiksen
[ ] Oman asunnon
[x] Oman tietokoneen
[ ] Oman teeveen

PIDÄN...
[ ] O.C:stä
[ ] 24:stä
[x] C.S.I :stä
[ ] Huippumalli Haussa -ohjelmasta
[ ] Salkkareista
[ ] Lostista
[ ] Diilistä
[ ] Selviytyjistä
[ ] Everwoodista
[ ] Mean Girlsistä
[ ] Titanicista
[ ] Kaunasta
[x] Nemoa etsimässä -elokuvasta
[ ] Notting Hillistä
[x] Kissoista
[x] Koirista
[x] Hevosista
[ ] Liskoista
[x] Papukaijoista
[ ] Kaloista
[x] Marsuista
[x] Hamstereista
[x] Hiiristä
[x] Rotista
[x] Lähes kaikista eläimistä
[x]Pojista
[/]Tytöistä
[ ] Lapsista
[x] Keväästä
[ ] Talvesta
[ ] Syksystä
[x] Kesästä
[x] Hiihtämisestä
[ ] Lentopallosta
[x] Luistelusta
[x] Jalkapallosta
[ ] Kilpajuoksusta
[ ] Pituushypystä
[ ] Laulamisesta
[ ] Tanssimisesta
[x] Lukemisesta
[ ] Pianonsoitosta
[x] Kirjoittamisesta
[x] Piirtämisestä

MIELESTÄNI...
[ ] Paris Hilton on kauneuden perikuva
[ ] Ei, vaan rumuuden
[ ] Green Dayn laulaja on söpö
[ ] Natasha Bedingfield on hyvä
[x] Britney Spearsilla menee jo vähän yli
[x] Suomessa on ihana asua
[ ] Ranska on kaunis maa
[ ] Lontoo on mahtava kaupunki
[ ] Englannin kieli on helppoa
[ ] Ruotsi on hyvä maa
[x] Ruotsalaiset on ärsyttäviä
[ ] Musta väri vaatteissa tekee ihmisestä synkän ja surullisen näköisen
[x] Keltainen on ihanan pirteä väri
[ ] Punainen on kaunein väri
[ ] Sininen väri antaa rauhallisen olon
[ ] Harmaa on ruma väri
[x] Oranssi on kaikkein hienoin väri

OLEN HOROSKOOPILTANI...
[ ] Kauris
[ ] Vesimies
[ ] Kalat
[ ] Oinas
[x] Härkä
[ ] Kaksonen
[ ] Rapu
[ ] Leijona
[ ] Neitsyt
[ ] Vaaka
[ ] Skorpioni
[ ] Jousimies

LUONTEELTANI OLEN...
[x] Puhelias
[x] Ujo
[ ] Itsenäinen
[/] Seurallinen
[ ] Tulinen
[x] Rauhallinen

TÄLLÄ HETKELLÄ OLEN...
[x] Ihastunut
[x] Rakastunut
[ ] Sinkku
[x] Varattu

---

1. Helvetti vai Taivas? - Taivas, varmaankin.
2. Paljonkos kello on? - 17.02
3. Onkos sinulla lemmikkiä? - Jep
4. Ajattelepa vaaleanpunaista, mikä sinulle tulee mieleen? - Vaaleanpunainen yksisarvinen
5. Syötkö lihaa? - Syön.
6. Oletko valehdellut tähän asti vielä kertaakaan? - Eheeen!
7. Lempivärisi? - Oranssi, violetti ja harmaa
8. Oletko varattu vai vapaa? - Varattu
9. Missä asut (kerrostalossa, rivitalossa, omakotitalossa)? - Virallisesti omakotitalossa
10. Mitä piirsit viimeksi? - Hevosen pään
11. Onko sinulla paljon ystäviä? - Ei kauheesti
12. Oletko koskaan piirtänyt pilakuvaa/pilakuvia? - Oon :D
13. Paljon kello on? - 17.05
14. Mikä päivä on? 18.3, keskiviikko
15. Pelkäätkö matelijoita? - Joitakin juu
16. Pidätkö kissoista? - Onhan ne söpöjä!
17. Entä koirista? - Ilman muuta.
18. Mitäs tekisit jos yhtäkkiä koneesi menisi pois päältä? - Kiroisin sen syvälle maan uumeniin.
19. Koska viimeksi kirosit? - Vähän aikaa sitten...
20. Mikä on onnen-/lempinumerosi? - Seitsemän varmaankin :D
21. Käytätkö heijastinta pimeällä? - Kyllä multa heijastin löytyy!
22. Osaatko luistella? - Osaan.
23. Onko sinulla sisaruksia? - Jep
24. Oletko nettiriippuvainen? - Vähä joo :D
25. Mistä keksit nettinimesi? - Mulla on monia mut se yleisin niistä tuli siitä, että se on sellainen nimi, jonka voisin/haluisin itelleni ottaa.
26. Mitä on yöpöydälläsi? - Mulla ei oo yöpöytää.
27. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi? - Gimmel - Kaksi kertaa enemmän
28. Elokuva, jonka aikana itkit? - Puhdistus
29. Mitä pelkäät? - Korkeet paikat, ahtaat paikat, käärmeet..
30. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi? - Punastuminen
31. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa? - En oo.
32. Mitä kannat aina mukanasi? - Puhelinta ja lompakkoa
33. Oletko tyytyväinen nimeesi? - Njääh.. Enpä mä nyt ihan epätyytyväinenkään oo.
34. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi? - Sanni - 2080-luvulla
35. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä? - Ikävä kyllä.
36. Pidätkö itsestäsi? - Ei oo mistä tykätä itessään.
37. Oletko tehnyt mitään laitonta? - Olenhan minä...
38. Epämiellyttävin kotiaskare? - Vessan peseminen
39. Viilaatko kynsiäsi? - Satunnaisesti joo
40. Oletko koskaan laulanut karaokea? - Kyllä!
41. Ikä ja sukupuoli? - 19-vuotias nainen
42. Seuraatko tosi tv ohjelmia? - Enpä oikeestaa
43. Oletko koskaan halunnut malliksi? - Mietin tätä oikeesti just eilen... Jos oisin nätti ni joo. Nii ja vähän pitempi.
44. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja? - En.
45. Jos voittaisit 1000 e, mitä tekisit sillä? - Kysyisin tätä poikaystävältä. Ulkomaille ois kyllä kiva mennä käymään. En oikee tiiä oikeestaan..
46. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? - Heseaterian :'D
47. Turhin juhla? - Kaikki muut paitsi synttärit, joulu ja juhannus. Niitä jaksaa viettääki.
48. Mitä kieliä osaat puhua? - Suomalainen henkeen ja vereen. Englanti sujuu jotenkin ja Ruotsikin pitäis hallita, mutten hallitse.
49. Edellinen matikan numerosi? - Hyvä kysymys. Amiksen arvosanoilla oisko ollut kakkonen eli joku 7-8.
50. Onko sinulla lävistyksiä? - Eip muuta ku korvikset.
51. Jos tulisit nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit? - Paha kysymys, koska en aikonut tulla raskaaksi.
53. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta? - Laitonta ja kamalaa.
54. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin? - Kyllähän tuo on.
55. Mitkä värit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa? -
56. Pidätkö linnunlaulusta? - Joooo
57. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi? - Varmaan joku liikuntaan liittyvä :D
58. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa? - Tavallaan joo, mutten kuitenkaan.
59. Pidätkö huoneestasi? - En voi sanoo, että mulla ees olis omaa huonetta :D
60. Edes yksi hyvä puoli koulussa? - Sivistys
61. Kuinka monta levyä omistat? - Ehkä kymmenkunta..
62. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin? - Välillä oon laittanu.
63. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi? - Kenties joo, mutta kaikki on aika hataralla pohjalla.
64. Janottaako sinua tällä hetkellä? - Jep.
65. Mitä tahtoisit juoda? - Vettä
66. Minkälaista musiikkia kuuntelet mieluiten? - Herkkää ja suomalaista.
67. Paras maku jäätelölle on? - Suklaa tai minttu
68. Kohde, jonne haluaisit matkustaa joskus? - Italia
69. Jos et saisi asua Suomessa, mihin maahan muuttaisit? - Islanti vois olla kiva paikka asua :D

VASTAAN VAI PUOLESTA?
70. Kaukosuhteet: puolesta
71. Hyväksikäyttö: vastaan
72. Ihmisten tappaminen: vastaan
73. Teinitupakointi: vastaan
74. Rattijuopumus: vastaan
75. Homo- ja lesbosuhteet: puolesta
76. Saippuasarjat: en kommentoi.

OLETKO..
77. Koskaan itkenyt tytön vuoksi? - Oon
78. Koskaan itkenyt pojan vuoksi? - Jep
79. Koskaan ollut nyrkkitappelussa? - En kai?

KUINKA MONTA...
80. ...kertaa olet ollut rakastunut? - Varmaa pari kertaa..
81. ..kertaa sydämesi on särkynyt? - Kerran ainakin, etten ikinä unohda sitä.
82. ...sydäntä olet särkenyt? - Ainakin yhden..
83. ...ihmistä luokittelisit sellaisiksi tosiystäviksi, joiden käsiin voisit uskoa elämäsi? - Kaksi.
84. ...kertaa olet niellyt heliumia? - En ikinä
85. ...kertaa nimesi on ollut sanomalehdessä? - Ööh... Muutaman :D
86. ...arpea on kehossasi? - Liikaa
87. ...asiaa kadut menneisyydestäsi? - Aikas montaa..
88. ...pakkomiellettä sinulla on? - En ehkä tunnista niitä, mut kyllä niitä on muutamia varmaan.
89. ...kertaa olet kadottanut rahojasi? - Ei tuu mieleen, että kertaakaan oisin.
90. ...kertaa olet ollut onnettomuudessa? - Nooh.. Miten se sitten lasketaan? Sanon, että kaksi.

HENKILÖ, JOKA VIIMEKSI...
91. Nukkui sängyssäsi? - No minäpä minä
92. Näki sinun itkevän? - Äiti
93. Sai sinut itkemään? - Mun keskusteluhenkilö ja opettaja
94. Vei sinut ostoksille? - Paras ystävä vissiinkin, ei mua kukaa muu oikee vie :D
95. Tarjosi sinulle leivoksen? - Poikaystävä varmaankin
96. Huusi sinulle? - Iskä
97. Lähetti sinulle sähköpostia? - Opettaja
98. Antoi sinulle poskisuudelman? - Koira
99. Lainasi jotain vaatekappalettasi? - Äiti tai ystävä ;o
100. Halasi sinua? - Poikaystävä
101. Läimäytti sinua? - Haha, leikkimielisesti paras ystävä veikkaanpa :D

---

ÄLÄ KATSO LOPUSSA OLEVAA ANALYYSIA ENNEN KUIN OLET

VASTANNUT KAIKKIIN KYSYMYKSIIN!

Jos aiot itse tehdä tämän myös, niin kopioi se jo nyt blogiisi ettet näe loppua liian aikaisin. Muuten tästä lähtee kaikki hauskuus.

TILANNE:
Olet kävelemässä syvällä tiheässä metsässä. Edessäsi näet vanhan mökin.
1. Miten ovi on ? (Avoin/Kiinni)
- Avoin

Menet mökkiin sisään ja näet pöydän.
2. Minkä muotoinen se on ? (Pyöreä/ovaali/neliskulmainen/suorakaide/kolmio)
- Pyöreä


Pöydällä on maljakko, jossa on vettä.
3. Kuinka paljon? (Täynnä/puoliksi/tyhjä)
- Puoliksi


4. Mistä maljakko on tehty?
(Lasista/posliinista/savesta/metallista/muovista/puusta)
- Lasista

Lähdet mökistä ja jatkat kävelymatkaasi metsässä. Näet kaukaa
edessäsi vesiputouksen.

5. Millä voimakkuudella vesi virtaa? Valitse numeroiden 0-10 välillä
- 7

Jonkin matkaa vesiputouksen jälkeen huomaat astuneesi johonkin kovaan.
Nostat maasta kimaltelevan esineen joka on avainnippu.

6. Kuinka monta avainta nipussa on? Valitse numeroiden 1-10 väliltä
- 3

Kävelet yhä eteenpäin yrittäen löytää tiesi ulos metsästä. Yhtäkkiä näet linnan.

7. Minkälainen linna on? (Vanha/uusi)
- Vanha

Menet sisään linnaan ja näet altaan jossa on likaista vettä. Altaassa kelluu jalokiviä.

8. Nostatko jalokiven ylös? (Kyllä/en)
- En

Likaisen altaan vieressä on toinen allas jossa on kirkasta vettä ja rahaa.

9. Poimitko rahaa? (Kyllä/en)
- En

Linnan perällä on ovi josta menet ulos. Siellä on iso puutarha. Näet laatikon maassa.

10. Minkäkokoinen laatikko on? (pieni/keskikokoinen/iso)
- Pieni

11. Mitä materiaalia laatikko on? (pahvia/paperia/puuta/metallia)
- Puuta

Jonkin matkan päässä laatikosta on silta.

12. Mistä silta on tehty? (metallista/puusta)
- Puusta

Siltaa vastapäätä on hevonen.

13. Minkävärinen se on? (valkoinen/harmaa/ruskea/musta)
- Harmaa

14. Mitä hevonen tekee? (on hiljaa paikoillaan/syö ruohoa/ravaa ympäriinsä)
- Syö ruohoa

Huomaat yhtäkkiä jonkin matkan päästä hevosesta suuren tuulenpuuskan.

Tornado on lähestymässä.

Sinulla on kolme vaihtoehtoa
[ ] a) juosta ja piiloutua laatikkoon
[ ] b) juosta ja piiloutua sillan alle
[x] c) juosta hevosen luo ja ratsastaa pois

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

TULKINNAT

1. Ovi
[x] AVOIN - Olet ihminen joka haluaa jakaa asioitaan muiden kanssa
[ ] KIINNI - Olet ihminen joka pitää asiat sisällään

2. Pöytä
[x] PYÖREÄ/OVAALI - luotat ystäviisi täydellisesti, hyväksyt ihmiset helposti
[ ] SUORAKAIDE/NELISKULMAINEN - olet vähän valikoivampi ihmissuhteissasi ja vietät aikaa vain niiden kanssa jotka ovat kanssasi samalla aaltopituudella
[ ] KOLMIO - olet erittäin varauksellinen ja valikoiva ystävien suhteen.
Elämässäsi ei ole monia läheisiä ihmissuhteita.

3. Vesi maljakossa
[ ] TYHJÄ - elämäsi ei ole tyydyttävää
[x] PUOLIKSI TÄYTETTY - olet saavuttanut puolet haluamistasi asioista elämässä
[ ] TÄYNNÄ - olet täysin tyytyväinen elämääsi

4. Maljakon materiaali
[x] LASI/SAVI/POSLIINI - sinussa on haavoittuvuutta ja epävarmuutta
[ ] METALLI/MUOVI/PUU - olet vahva

5. Vesiputouksen virtaus
[ ]0 ei ollenkaan seksuaaliviettiä
[ ]1-4 alhainen seksuaalivietti
[ ] 5 normaali seksuaalivietti
[x] 6-9 korkea seksuaalivietti
[ ] 10 supervoimakas seksuaalivietti, et voi elää ilman seksiä.

6. Avaimien lukumäärä
[ ] 1 sinulla on yksi hyvä ystävä
[x] 2-5 sinulla on muutama hyvä ystävä
[ ] 6-10 sinulla on paljon hyviä ystäviä

7. Linna
[x] VANHA - osoittaa että olet päässyt yli edellisestä parisuhteestasi
[ ] UUSI - olet vielä kiinni, muistelet edellistä kumppaniasi

8. Jalokivet
[ ] KYLLÄ - vaikka kumppanisi on lähellä flirttailet muiden kanssa
[x] EI - ollessasi kumppanisi kanssa keskität huomiosi häneen

9. Raha
[ ] KYLLÄ - ollessasi yksin flirttailet muiden kanssa
[x] EI - ollessasi yksin, ajattelet siltikin kumppaniasi. Olet uskollinen

10. Laatikon koko
[x] PIENI - alhainen itsetunto
[ ] KESKIKOKOINEN - "keskinkertainen" itsetunto
[ ] ISO - vahva itsetunto

11. Laatikon materiaali
[x] PAHVI/PAPERI/PUU (ei kiiltävä) - olet kiltti ja muita huomioiva persoonallisuus
[ ] METALLI- olet ylpeä ja jääräpäinen persoonallisuus

12. Sillan materiaali
[ ] METALLI - sinulla on hyvin vahva side ystäviisi
[x] PUU - sinulla ei ole kovin vahvaa sidettä ystäviisi

13. Hevosen väri
[ ] VALKOINEN - olet hyvin rakastunut.
[x] HARMAA/RUSKEA - olet melko tyytyväinen kumppaniisi
[ ] MUSTA - et ole tyytyväinen parisuhteeseesi

14. Hevosen toiminta
[x] HILJAA PAIKOILLAAN/SYÖ RUOHOA - kumppanisi on kotona viihtyvää, rauhallista tyyppiä
[ ] RAVAA - kumppanisi on villi, menevä

Sitten viimeinen osa testiä.

Kolme vaihtoehtoa tornadon lähestyessä
TORNADO - ongelmat, vaikeudet
LAATIKKO - sinä
SILTA - ystäväsi
HEVONEN - kumppanisi

[ ] A. Jos valitsit laatikon, pidät ongelmat sisälläsi
[ ] B. Jos valitsit sillan, menet vaikeuksia kohdatessa ystäviesi luo
[x] C. Jos valitsit hevosen, haet tukea kumppaniltasi kun sinulla on vaikeaa.