Väsymys on järkyttävää ja saa ajatuksen juoksun hidastumaan. Oma mieli ei jaksaisi kirjoittaa, mutta silti tahdon kertoa olevani hengissä. Olotilat eivät tänään ole olleet parhaimpia. Onttous ja tyhjyys vievät välillä vallan, enkä tiedä miten jaksan taas vaikeita ajatuksiani.
Viikonloppu oli suht rento, vaikken pääse eroon itsetuhoisesta ajattelutavasta. Joltain kantilta olen niin turhautunut jaksamaan jatkamaan tätä. Stressitaso nousee, koska koulutyö on tekemättä. Lääkkeet unohtuvat, eikä kiinnosta mikään.
Olen totaalisesti hukassa siitä mitä olen. Kuka olen? Hajalla sisältä, mutta kai ihmiset näkevät vain ulkokuoren korjatun. Entistä vähemmän tuon esille yhtikäs mitään olojani. Tahdon vain nukkua, vaikka elämääni sisältyy tälläkin hetkellä muutama positiivinen asia.
Ne asiat katoavat taas tunnottomuuteen. Mietin, miten näitä asioita pääsee karkuun ja suunnittelen älyttömiä suunnitelmia. Pelkään, mitä tapahtuu jos nyt romahdankin yllättäen totaalisesti. Enhän minä romahda. Mulla on kaikki jees.
Nukahdan pian pystyyn. Olen vain niin väsynyt.
Ja suunnattoman sanaton juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti