Jos osaisin, kirjoittaisin kaiken mitä mielessäni on, mutta en osaa. Enkä liiemmin saa kiinni ajatuksistani. Olen ajelihtinut, yrittänyt olla itkemättä ja hukannut itseäni lisää. Joku päivä ehkä saan kuulla, tuleeko uutta työntekijää.. se millainen hän on, on mysteeri. Pelottava sellainen.
Olen ollut myöskin huono puhumaan muille ihmisille. En yksinkertaisesti jaksa kysellä muiden kuulumisia.. ehkä joku ymmärtää, joku ei. En vain jaksa kiinnostua. Olen loppu suoralla koulussa, torstaina lähden karkuun tätä maailmaa hetkeksi ainakin. Suuntaan turvalliseen halaukseen.
Ehkä mielialat ovat tasaantuneet, mutta tyhjyys ja tunnottomuus napsahtaa monesti päälle. Se tulee ihan puskista, enkä uskalla kellekään koskaan siitä sanoa. Ei kai mikään ulospäin näy. Nämä kulissit on niin korkeat.
Toivon kirjoittavani joku päivä ajatuksieni kanssa. Kenties nytkin on tapahtunut vain liikaa ja olen vain niin keskittynyt kouluun. Halusin vain kertoa olemassa oloni.
Vaikka haahuilenkin hämärässä heinikossa.
tsempit ♥
VastaaPoistaÄhm kiitos <3 et tajuukaa kuinka piristit mua tällä kommentilla... jokseenkin nousi taas into edes kirjoittaa kun tiedän jonkun lukeneen.. heh.
Poistamä luen joka postauksen ♥ eikä kestä kiittää.
Poista<3
Poistaoot kommentoinut mun blogiin monta kertaa. pari päivää sitten tajusin katsoa, onko sulla blogia.. (älä kysy miksen heti tajunnut, yleensä käyn aina katsomassa). luin muutaman tekstin sulta ja päätin kommentoida. mä en oikeestaan osaa sanoa mitään :D sun tekstit on melkein sataprosenttisesti kuin mun omasta päästä. niin paljon samoja tuntemuksia. osaat kirjoittaa niistä todella hyvin, kirjoittaminen on todellakin hieno tapa purkaa ajatuksia, niin kuin sä mulle kirjoitit. pidä siitä taidosta kiinni ♥
VastaaPoistavoimia ja halaus ♥ kyllä kaikki järjestyy
Haha mullaki sanat yleensä vähä hakusessa, mut ku jotain tahtoo sanoo :D on vaan kiva kun tulee kommentteja, vaikkei niissä päätä tai häntää oliskaan ;D
VastaaPoistaMutta kiitos paljon <3 merkkaa mulle tosi paljon.. vaikka ikinä ei oo kiva kuulla että joku tuntee samoja pahoja oloja. Ja kyllä, eiköhän kaikki loksahtele kohdilleen joskus! Niinhän sen ainaki kuuluis mennä..