Yksinäisyys on itkuisia iltoja. Se on surua ja asioiden miettimistä. Se on hiljaista ja pohjatonta. Yksinäisyys voi olla mukana, vaikket olisi yksin. Se istuu harteilla ja on varjo, joka seuraa. Joskus tajuaa, että yksinäisyys on ystävä. Se on tummanpuhuva ystävä.
Olen itsekäs. En kuuntele muita tai ajattele muita. Näin kuulen monesti. Tälläisen käsityksen ihmiset minulle luovat. Puhun itsestäni, itsestäni, itsestäni. Samalla itse sisäisesti haluan kuunnella ja auttaa, vaikka olen huono siinä. Todella huono.
Olen huonompi ja alempana muita. Olen vain sairas ja outo. Ruma ja luotaantyöntävä. Minuun ei haluta tutustua. Minua ei tahdota nähdä tai viettää aikaa kanssani. Minua ei pyydetä mihinkään mukaan tai kutsuta juhliin. Minulle ehkä moikataan, eikä aina sitäkään.
Itken ja kirjoitan. Kyyneleet valuvat toisensa perään. En ole koskaan ollut haluttu. Ala-asteella olin kiusattu. Olin aika yksinäinen jo silloin. Yksi hyvä kaveri. Muut juoksivat karkuun. Ne muutamat ihmiset puhuivat pahaa ja pitivät pilkkanaan. Jopa hiljaisin luokastamme sai olla rauhassa, koska minä.
Kai minusta on huokunut heikkous. Se herkkyys, jonka omaan suurena luonteenpiirteenäni, näkyi varmaan läpi. Olin helppo kohde. Minulle voitiin nauraa. Minun silmieni edessä pystyttiin kuiskimaan minusta.
Se synnytti varmasti omanlaisen kuoren. Suojaksi kaikelta mitä muut ihmiset sanoivat. Pelkään ihmisten arvostelevia katseita. Ahdistun kun minua katsotaan päästä varpaisiin. Tunnistan kun minusta puhutaan. Ylä-aste oli toisaalta helpompaa aikaa. Suuri alamäki alkoi yhdeksännellä luokalla.
Omaa tyhmyyttäni kadotin ystävän. Kadotin myös itseni silloin. Sen jälkeen mikään ei ole ollut normaalia. Minä vain tulin täyteen. Purskahdin itkuun ja kaikki vain poksahti. Muuri hajosi. Silloin muut näkivät sen huonon minä-kuvan. Kunnes kasvatin jälleen itseäni. Sain kuulla monenlaisia asioita siitä, millainen olen.
Korjasin asioita itsessäni. Ainakin yritin. Yritän nähtävästi edelleenkin. Nyt lääkärin papereissa on lause, missä sanotaan, että oireeni viittaavat hyvin pitkälti epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Tyhjyyden tunteeni ja muut oudot tuntemukset voisi luetella dissosiaatioiksi. Niin minulle sanottiin.
En varmaankaan koskaan ole kirjoittanut näin avartavasti. Enkä varmasti nyttenkään kirjoittanut kauhean selkeästi. Pelkään, että kirjoitan ohi suuni. Mutta samalla haluan tuoda ilmi, että tämä on minun näkemykseni. Miten minä tunnen ja ajattelen juuri nyt asioista. Uskon, että tulen kertomaan enemmänkin näistä, jos koen olevani edes himpun verran kiinnostavampi ihminen. Edes blogi-maailmassa.
Silti kannan koko ajan mukanani syyllisyyttä ja huonommuutta. Koen itsekkyyden tunteita ja pohdin ihmisyyttäni. Alennan itseäni, haukun itseäni. Olen täysin tyytymätön itseeni. Kadun tekemiäni asioita ja sanomisia. Mietin kuka olen, vaikka epäilen olevani.
Yksinäisyys, ota minut syliisi.
hei sinä ihana ♥ mun piti hengittää muutaman kerran ennen kuin aloin tätä kommenttia kirjoittamaan. ensinnäkin, mä oon pahoillani. toiseks, mä olisin taas voinut kirjoittaa tän tekstin sun puolesta. kirjoitit avarasti ja ehkä sen takia tunnen taas niin paljon samankaltaisuutta sun kanssa. ei sillä, etten ennen olisi, niin kuin oon sanonut. vaikket olisi sun mielestä kirjoittanut aiempia tekstejä "avartavasti", mä oon tajunnut melkein jokaikisen lauseen. kaikki mitä sä kirjotat, on kuin mun ajatuksia. ihan yhtä hyvin nää kaikki tekstit voisi olla mun kirjoittamia.. niin paljon samanlaisia ajatuksia ja tunteita. voin hyvin samaistua suhun. eikä kyllä sinänsä mikään ihme, jos sun oireet viittaavat epävakauteen. epävakaan elämä ei oo helppoa, se on tullut jo hiton hyvin selväksi.. mut halusin vaan sanoa, että mä oon ainakin sun tukena. ja vielä sen verran, että älä luule, ettet oo kiinnostava ihminen. mun mielestä sä vaikutat mukavalta ja ihanalta ihmiseltä! suhun olisi kiva tutustua vähän paremminkin! epävakaus on suoraan sanottuna perseestä ja mua ainakin auttais, jos löytäisin jostain vertaistukea. ja sitä sun blogi on itse asiassa ollutkin. vaikken tätä kenellekään toivo, on jotenkin vaan niin helpottavaa tietää, etten oo yksin tän koko paskan kanssa. olis kiva jutella paremmin. jos haluat, voit laittaa mulle sähköpostia? tonightimlost@gmail.com tai mä voin laittaa sulle jos annat sun osotteen. ei tietenkään mikään pakko, jos et halua.
VastaaPoistahalauksia ja paljon voimia! ♥
Voi kiitos tästä kommentista, tää sai mun illasta hiukan paremman ottaen huomioon olosuhteet.. ei hehkeä meininki ei. On mahtavaa kuulla, että näitä tekstejä joku ymmärtää. Ja ihanaa kuulla, että niistä myös pidetään.
PoistaOon vähän huono nyt kirjoittamaan, mutta tottakai voidaan jutella enemmänkin! Melkeinpä kantsii laitella mulle päin sähköpostia ensin, koska mä olen tajuttoman huono aloittamaan.. aikaisempikin yhteydenotto on vastaamatta. Mun into muihin ihmisiin on ollu aika nollissa.. mut hei jos tähän osotteeseen: peitonkulmassa@hotmail.com tipautat viestiä niin mä kyllä pyrin vastaamaan :)
Olet ihana <3 voisin lähettää samoja sanoja sinullekin, mutta en jaksa eritellä niitä. Eniten ehkä olen iloinen, että joku tajuaa mun ahdistuksen oikeasti. Ja sen että on niin hukassa.. ja toimii pakolla.. jajaja..
Ehkäpä jään odottamaan vain viestiä tai jos nyt innostun niin raapustan sulle päin! Kiitos ja kumarrus vielä kerran <3
Voi hurja! Mä luin alusta asti sun kirjotuksia ja välillä tuntui, kuin tämä kertoisi musta!
VastaaPoistaSamaistun siis todella vahvasti sun tunteisiin, tunteettomuuteen, tyhjyyteen, yksinäisyyteen, alemmuteen... sanalla sanoen herkkyyteen.
Sä olet niin herkkä ja ihana. Voin vaan kuvitella kuinka sä oikeasti haluat vain olla hyvä, mutta koska tää ympäröivä maailma vaatii niin paljon, tuntuu ettei mikään riitä.
Musta tuntuu samalta, aina haluis olla auttamassa, mutta kokemusten kautta on kehittynyt sellanen alemmuudentunne ja tuntee itsensä hirveen itsekkääksi, vaikka se on kaikkea muuta, mitä oikeasti on.
Haluisin kovasti tutustua suhun paremmin, mä kutsuisin sut bileisiin ja aidosti välittäisin- niistä mäkin olen lopulta jäänyt paitsi.
Sä kirjotatkin niin yksityiskohtaisesti ja kauniisti, oon ihan kyyneleissä täällä!
Oot maailman ihanimpia. <3
En jaksa edes tarkistaa oikeinkirjoitusta tabletillani, kun haluan vaan äkkiä sanoa tän sulle.
Mitä tähän vastaisi... niiaan ja kumarran syvään. Olen otettu. Kiitos kamalasti näistä sanoista <3
PoistaOn hienoa, että joku ymmärtää millaista on elää tälläistä omaa maailmaa muiden normi elämän rinnalla. Siihen mun omaan maailmaan kuuluu myös se, että olen alempiarvoinen suorittaja. Herkkähän minä olen, ilmeisesti se välittyy ilman suurempia sanomisiakin! Taidan vaan olla liian herkkä...
Itse olet ihanimpia <3 ja mielelläni voisin tutustua myös sinuun :) jos haluat niin laita jotain sähköpostia, että saan sun osoitteen niin mä voin sitten kirjustella sullekin kun sen inspiksen löydän! Mä en ainakaan ota nokkiini jos mulle ei vastailla viikkojen sisällä, saatan itse olla vastaamatta pidemmän aikaakin..
Puhelimella minäkin, joten kirjoitusvirheet kuuluvat asiaan! Toivottavasti palataan asiaan :)
peitonkulmassa@hotmail.com <- sinne vain jos kiinnostaa!