Joinakin päivinä sitä tuntuu olevan ihan eri ihminen. On itsevarma ja iloinen olo. Tuntuu silti siltä, että olen vain liian itserakas. En minä voi olla sellainen. Ei se ikinä tule menemään niin.
Ja tälläiset päivät väsyttävät enemmän.
Kaiketi ihmiset luulevat minun olevan niin onnellinen. Se on kasvattanut muurin ympärille, jota en saa enää murtaa. On väärin olla liian iloinen, muttei omista asioistaan voi puhua enää. Se on itsekkyyttä.
Hukkasin itseni, kun riisuin takkini naulakkoon.
Olen vain poissaoleva.
Mutta vuorenhuipulta onkin helppo vieriä alas.
Raskasta on vain tehdä se joka päivä.
Kun sinne ylös on kiivettävä.
Ehkä olisin voinut tiivistää kaiken vain siihen, että mielialat heittävät.
Ne vievät mukanaan.
Ne vievät kaiken ja antavat tyhjyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti