Ei koskaan riitä. Mikään ei ikinä ole tarpeeksi. Tarpeeksi ei koskaan tarkoita liikaa. Pää ei anna anteeksi. Jos en kirjoita edes vähää, petytte. Pitää kirjoittaa. Aktiivisuus mitataan. Tunnit merkitään minuutilleen, ei yli eikä ali sekuntien. Tarkkuus palkitaan.
Herkkyys on heikkous.
Heikkoutta ei ole olla herkkä.
Mikään ei ole oikein, koska kaikki voi olla yhtä hyvin väärinkin. Vääryyttä ei katsota läpi sormien. Hyvyyttä on olla liian kiintynyt. Kehuihin vastataan kiitoksin, mutta uppoutuneena kehut katoavat. Itsekriittisyys ei katoa milloinkaan, ei koskaan pysty olemaan tyytyväinen.
Ollako vaiko eikö olla?
Olenko vai enkö olekaan?
Pyörryttää. Elämä jotenkin vilisee ohi näkökentän. Sanat tulevat jostakin syvempää kuin mitä ajattelen. Saan edelleen outoja tuntemuksia poissaolevasta olosta. Maailma pyörii muutaman sekunnin ympärilläni saaden minut voimaan pahoin. Oksettaa. Keho on hirviö. Irvistävä peilikuva. Peilikuva, joka ahdistaa ja saa tajuamaan kuinka on muuttunutkaan.
Liikaa. Liikaa asioita. Huomaatteko? En pysty kirjoittamaan kaikkea. En pysty laittamaan sanoiksi kaikkia oloja. Tahtoisin. Mutten ehkä tahdo tarpeeksi. Kuinka haluaisinkaan kertoa kaiken tähän. Teille.
Kumpa jonain päivänä...
Kaikki ei olisikaan enää mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti