Mun ihmissuhteet on ollut vaikeita. Ne vähätkin ihmissuhteet mitä mulla ikinä on ollut ja mitkä luettelen kunnon suhteiksi. Aluksi kaikki on mahtavaa. Lopulta sä et enää tiiä mikä on sulle itselle parhaaksi. Milloin on oikea hetki sanoa heippa?
Jos elämä olis ruusuilla tanssimista niin ensimmäinen asia, jonka haluaisin pois tästä on riidat. Sanaharkat. Haukkumiset. Millä ikinä kutsutaankaan. Kuulemma "riidanhakuisena" ihmisenä, pelkään huutoa. Pelkään itkua ja raivoa. Pelkään, että asiat menevät väkivallaksi.
Mutta eniten pelkään, että mulle ei jää ympärille ketään.
Tänä keväänä paremmin ilmenneen diagnoosin myötä (joka ei kyllä vieläkään lue missään), musta tuntuu että kadotan yhä enemmän ihmisiä. Ne kaikkoavat, koska olen vaikea. Olen ailahtelevainen. Olen kehossa, jonka mieltä en osaa hallita.
Itken. Olen täysin palasina lattialla. Mun täytyisi keskittyä kouluun, mutta tiedän, että en pysty siihen täysin. Kaiken piti olla hyvin, enkä nyt enää tiedä, onko kesäni täysin hajalla. Mutta jos se menee rikki, niin saanhan minäkin rikkoutua enemmän? Rikkoutua näkymättömiin.
Elämäni ihminen, joka tuli puun takaa ja halasi.
Virtuaalisesti ensin.
Ajatukset pyörivät vain tämän asian ympärillä, enkä tiedä saanko mielenrauhaa tänä yönä. Tunnetiloja on riittänyt tänäänkin, vaikka perusololtani olen ollut hyvinkin sulkeutunut. Tyhjyys ei jätä rauhaan, mutta toisaalta tyhjyys saa minut menemään nukkumaan. Kenties nukahdan pohtimaan avaruudellisia asioita.
Koen kirjoittamisen juuri nyt kovin hankalaksi. En tiedä mitä kirjoittaisin, koska kaikki asiat heittävät kuperkeikkaa. Tahtoisin sanoa, että ei tässä mitään hätää kuitenkaan ole, mutten tiedä uskallanko luvata moista. Mitä jos..?
Olen uupunut. Väsymys saakoon vallan tällä kertaa.
En osaa sanoo muuta ku että paljonpaljon haleja sinne ja tsemppiä, koita vielä jaksaa. Jokainen on välillä vaikea, mut se ei tarkota että kaikki sun ympäriltä katoais. Sulla on vaikeeta ja ne ihmiset sun ympärillä pitäs ymmärtää sen varsinkin jos ne aidosti susta välittää. kyllä kaikki vielä järjestyy vaikka se joskus tuntuukin ihan mahdottomalta. voimia <3
VastaaPoistaKiitos hurjasti kommentistasi, nää sanat valaa uskoa huomiseen ja siihen, että joku päivä ehkä valo paistaa taas risukasaankin.
PoistaOlen otettu näistä sanoista <3
Paljon voimia ja uskon että ihmiset jotka oikeesti välittää susta jää sun rinnalle!
VastaaPoistaVaikka ristiriitoja tulee, ne voidaan selvittää. Vaikka ne tuntuukin pelottavalta. :)
Tuntuu ettei kaikkea kuitenkaan pysty selvittämään..
PoistaKiitos kuitenkin ja suuri anteeksipyyntö, etten ole vastannut sun blogiin nyt mitään. Kirjottelen sulle taas kun on sellainen mielentila että jaksaa keskittyä :)
Vaikka aina ei tunnukkaan et asiat järjestyy silti on aina hyvä pitää pieni toivo yllä. Hyvä tietää :) koita nyt jaksaa ♡
Poista