yli laidan

Pyöritän ajatuksia päässä eikä uni tule. En toisaalta ole väsynytkään. Turha ja toivoton olo. Kaikki tuntuu jokseenkin mitättömältä eikä kiinnostaisi herätä koskaan kun uneen pääsee. On helpompaa olla tiedottomassa tilassa.

Huokaisen syvään ja uppoudun jälleen johonkin omaan maailmaan, joka kantaa nimeä epätodellinen olo. Mietin mitä oikeasti tässä hetkessä tapahtuukaan ja olenko tässä edes. Leijunko jossakin tyhjyydessä? Tuntemattomassa?

Sanat tuntuu vierailta. Mikään ei loppupeleissä tunnu yhtikäs miltään. Sitä vain on ja toljottaa kattoa. Kääntää kylkeä ja toivoo unta joltakin osin. Toivottaa hyviä öitä muille ja miettii milloin itse nukahtaa. Nukahtaako edes.

Olen todella uupunut. En kaipaa seuraa. En kaipaa juuri mitään. Silti tahtoisin tehdä jotakin. Huominen on päivä jolloin ei ole mitään. Muut päivät ovat täynnä menoja.

Hukun.