Tuntuu ihan hyvältä. Tuntuu ihan semi jeesiltä. Ei tämä nyt enää niin pohjamudassa sukeltamista ole. On kenties aika taas hyväksyä se, että pitäisi osata olla iloinen ja mennä eteenpäin. Olen roikkuva persoona. En osaa päästää irti.
Kun parin viikon sisään teet kaksi käsittämätöntä yliannostusta; toisen niin, että makaat sairaalassa yli 12 tuntia, ei sitä vaan jotenkin osaa nousta taas pinnalle. Kun sun diagnoosina on oikeasti persoonallisuushäiriö. Epävakaa persoonallisuushäiriö. Pitäisikö sitä vain elää kuin ei olisikaan mitään? Kuin syöpää sairastavalle sanottaisiin, että siinähän elät täysillä viimeiset vuotesi.
Se saattaa seurata koko loppuelämäni. Nämä tyhjyyden tunteet eivät siis koskaan katoa.
Kyllähän minä tiedän, että silti pitäisi jaksaa. Eihän tämä elämä tähän päättynyt. Ja kaikkihan on ihan todella hienosti. Kaikki fyysinen ja kaikista tärkein; rakkaus. Olen silti sisältäni tunteeton ja tyhjä. Mitäänsanomaton jälleen. Eivät nämä tunteet enää jyrää niin suurella voimalla, mutta sitä uppoaa. Sitä haluaisi tietää miksi minulle tällainen "lahja" on annettu. Lahjoitetaan eteenpäin.
Ranteeni on jo parantunut viiltelystä, jota tein pitkästä aikaa. Reidessäni vielä punaisia viivoja. Eikä saisi sanoa, mutta se on nautinto. Olin unohtanut miten tuohon voi jäädä koukkuun. Miten suuresti sitä haluaisi vain viiltää. Tuntea kipua ja kadottaa ajatus siihen. Ovathan ne kauniitakin. Omalla tavallaan. Punaisia siistejä viivoja. Polkuja. Pimeyteen.
Johanna Kurkelan Ingrid soi taustalla. Niin osuvaa.
Olen ristiriitainen. Tahtoisin luovuttaa ja tehdä sen. Tahtoisin tarttua terävään tai sekoittaa jälleen pääni. Samalla kun kaikki on ihan hyvin ja koen jo kykeneväni tekemään asioita.
Muistan, että tällaista oli joskus ennenkin. Muistan kuinka oli vaikeaa päästää irti kaikesta totutusta. Nyt on vain hankalaa olla minä.
Sekaisin. Tunteeton, mutta sekava olo. Vähän herkähkö fiilis.
Kaikki kolahtaa juuri nyt. Juuri nyt haluaisin jakaa asioita muillekin. Sellaisille, joiden haluaisin asioista tietävän. Mutta en kuitenkaan halua.
Onko tämä sitä hukkumista? Hukkummista tunteettomuuden sekamelskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti