katkoa salaa

Mä tiedän et sua huolettaa, minne nää tuulet mua kuljettaa

Kaksi päivää tuntuu kuin olisi elänyt sumussa täynnä ei yhtikäs mitään tunteita. Kaikki on poissaolevan tyhjää ja mitään sanomatonta. Aika vain menee, unet ovat outoja öisin ja hikoilee lakanansa kosteiksi liiankin helposti. Sitä ei tiedä eikö jaksanutkaan vain eilen mennä kuvaamaan vai jättikö oikeasti menemättä huonon olon takia. Henkisen vai fyysisen.

Nyt sitä säästelee juomaansa viimeiseen tippaan. Toivoo, että mukamas sekoaisi totaalisesti ja tuntisi jotakin kaunista. Olisi edes tässä maailmassa ja tajuaisi mitä on sopinut ja mitä tuleman pitää. Tietäisi, että huomenna herää tiistaihin, tajuaa, että raha-asiat kusevat edelleen, sairasloma loppuu, loppuviikosta on jälleen menoja. Ensi kuussa on menoja sovittuna.

Ja pitää itseään hereillä tässä yössä, johon ajatteli kaiken salaa katkaista.

Piste lauseen perään. Ei jossittelu lauseen vaan oikean lauseen. Kun sitä ei ole syönyt lääkkeitään enää moneen päivään pohtien, että paljonko niitä oikeasti on jäljellä. Mitä tekee tuhannellakuudellasadalla lamotrigiinillä plussattuna sataseen ketipinoria. Jos siihen lisäisi vielä sen ei-tästä-mitään-tule seroxatin. Lähemmäs seitsemisenkymmentä mirtazapiini milliä.

Katsoisiko sitä itseään kahtena peilistä ja muistaisinko sinun olemassa olon.

Juuri nyt joudun taas muistuttamaan, että olet vain töissä. Koska en koe olevani tässä enkä täällä tai tuolla.

Sanat loppuvat kesken. Ei ole enää mitään sanottavaa. Sitä kokee, että tämä nyt vain oli tässä. Olkoonkin se lyhyt muiden mielestä. Minulle tarpeeksi pitkä tallata tunteettomuutta. Tallata elämää, jota ei tunne edes muistavan täysin. Kuinka sitä ei oikein muista viime päiviä. Olisi halunnut käydä tallilla tänään vain halaamassa ponia. Koska olisin halunnut halata vielä edes kerran.

Mutta toisaalta halasin sitä lauantaina monet kerrat. Kyllä se tietää. Se tietää, että rakastan.

Umpikuja. Tunteettomuuden paskamyrsky. Tornado. Hurrikaani.

Niin kuin ne laulavat niissä mitään sanomattomissa lauluissaan.

Minä kaataisin nuo alas ja soittaisin niin kauan meidän kappaletta, etten enää muistaisi.

Mitään.